Metsästä kaupunkiin ja takaisin

Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa kaupunki kohtaa metsän. Alakerrassa on Hannes Heikuran mustanpuhuvia katunäkymiä, yläkerrassa Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen metsäkuvia. Yhdistelmä on jännittävä. Olen menossa katsomaan varsinaisesti metsäkuvia, mutta näyttelyjen kontrasti kiehtoo. Alakerran maailma on mustavalkoinen, tummien varjojen valtaama, yksinäinen. Yläkerrassa kuvat ovat pehmeitä, esteettisiä, reheviä. Rakennettu ympäristö ja villi luonto kohtaavat.

Yläkerran Kultainen metsä – näyttelyssä kuvia on Japanin pyhistä metsistä, suomalaisista aarnimetsistä ja hakkuuaukioilta. Metsästä on moneksi: toisen kirkko, toisen leipä. Näyttelyssä pyörivän multimedia-esityksen kertojien metsäkokemukset ovat syviä ja merkityksellisiä. Metsä on myös globaali kokemus. Japanilaisilla on pyhät puunsa, vanhan kansan suomalaisilla uhrimäntynsä ja karhunkallopetäjänsä.

Maaltamuuton seurauksena (nykyään mennään trendikkäästi myös toiseen suuntaan) meitä on monta, joilla on kokemus asumisesta niin maalla kuin kaupungissakin. Mihin ympäristöön tällainen miljöönvaihtaja sitten samastuu tai kaipaa?  Itse olen elänyt lapsuuteni maalaiskansakoululla metsien keskellä. En ole koskaan kokenut tarvetta mennä nimenomaan metsään mieltä lepuuttamaan. Sain metsistä kyllikseni ja kaupunkiin muutettuani koin, että myös kaduilla on mukava samoilla ja ihmisvilinässä rauhoittuu. Puut ovat kuitenkin rakkaita. Hesperiankatujen kukkivat hevoskastanjarivistöt, mummolan jalavat, koulunpihan vanha valtava koivu. Punakaarnaista mäntyä pitkin rapisteleva punaruskea orava on hauska näky. Puissa on arvokkuutta ja herkkyyttä. Kun kotipihan valkea kuulas kuoli ja kaadettiin, tuntui siltä kuin olisi oma käsi sahattu poikki.

Kultaisessa metsässä kävellessä mieli kyllä virvoittui. Käynnin jälkeen piti kaivaa hyllystä esiin samojen tekijöiden Puiden kansa  – valokuvateos (1998). Siinä on vanhojen puiden voimaa. Ja oikeasti – ihan mielelläni kyllä lähden metsäkävelyllekin. Koirammekin viihtyy aina uusilla poluilla.

Omasta metsästä: viime kesän myrskyn jäljiltä

Ritva Kovalainen – Sanni Seppo: Kultainen metsä
Hannes Heikura: Dark Zone

Helsingin kaupungin taidemuseo, Tennispalatsi  4.9.2011 asti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s