Hääpäivä – Albertiina ja Gustaf Adolf

Suvun vuosi, elokuu 15. pvä. Elokuu on suvun vuosikalenterissani suosittu hääkuukausi. Vielä kolmannetkin häät on vietetty loppukesän lämmössä. Nyt ollaan Helsingissä, vuosi on 1869 ja vihille menevät isoisäni vanhemmat. Albertiina on tullut Hämeestä ja Gustaf Adolf samoin. Pääkaupungin sulatusuunissa sitten kohdataan. Ja mennään kimppaan. Asetutaan Hietalahden työläiskortteleihin. Ehkä kaksi maalta tullutta ymmärtää toisiaan, suuressa kaupungissa.

Nuoren parin kotiympyrät ovatkin jotain ihan uutta ja erilaista verrattuna Hämeen maalaiskyliin. On merta ja tuulta, paljon kopisevia hevosenkavioita ja rattaanpyöriä. Sinebrychoffin oluttehtaan tiiliseinät ja mäskin haju. Tehtaanomistajien loistelias kotipalatsi.  Satama, telakka ja laivat, lähikorttelien ilotalot. Ruotsia ja venäjää puhuvat kaupunkilaiset.

Meillä on Albertiinan ja Gustaf Adolfin kanssa sama kokemus jaettavana: maalta muutto. Ja mäskin haju. Opiskelijaboxini oli samoissa kortteleissa kuin hääparin koti ja vielä 1980-luvulla Sinebrychoffilta leijui ikkunaani vahva makea lemu. Ehkäpä nautin hääpäivän kunniaksi pullollisen hyvää olutta.

Elokuun 15. päivä on suvun vuosikalenterissani myös kuolinpäivä. Albertiinan ja Gustaf Adolfin ainoa eloonjäänyt lapsi, isoisäni kuoli vanhempiensa vihkipäivänä tasan 60 vuotta myöhemmin ihan yllättäen. Nelikymppisenä ja parhaissa voimissaan.

Isoisän lapsuuden ja nuoruuden miljöön joutuvat jälkipolvet rekonstruoimaan mielessään kirjallisuudesta ja vanhoista valokuvista. Helsinki – valon kaupunki valokuvateoksessa (WSOY 2009) on I.K.Inhan noin 1908 ottamat upeat kuvat ja sitaatteja Helsingin matka-oppaasta, missä kuvatkin alun perin julkaistiin. Ja kas, kuvassa Hietalahden satamasta höyrypurret odottavat matkustajia retkelle ”läntiseen saaristoon: Drumsöhön, Pihlajasaareen ja Seurasaareen”.  Se on hyvä vinkki hääpäivän vietolle.

Siis höyrypaatilla Seurasaareen, laiva lähtee klo 10.30 a.-p.! Ja jos siitä myöhästyy niin lähtöjähän riittää noin tunnin välein aina 9.30 i.p.asti, kertoo la belle epoquen aikainen opas.

Albertiina riisuu esiliinansa ja Gustaf Adolf käy syöttämässä hevosensa Karhun. Isoisä ottaa kameran ja kantaa eväskorin korttelin matkan kotoa rantaan. Lokit kirkuvat, sataman merimiehet huutelevat, vesipärskeet maistuvat suolaisilta, naisten huivit ja helmat lepattavat. Tässä me seilaamme, me maaltamuuttajat ja isoisä, paljasjalka helsinkiläinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s