Fanni-isoäiti

Fanni kirjoittaa kesähuvilalta

Elokuun 30. pvä: Fanni-isoäidin syntymäpäivä 

Fanni-isoäidin syntymäpäivänä ajattelen omenoita, syksyä ja lukuvuottaan aloittelevaa koulua. Isoäidin kuolemasta on neljännesvuosisata, mutta sieltä jostain kaukaa hiipii nenääni omenoiden tuoksu.  Muistan isoäidin hyvin vanhana ja hyvin sairaana, omaan huoneeseensa sulkeutuneena. Läheisin kontakti isoäitiin syntyi, kun haastattelin häntä koulun äidinkielen kirjallista työtä varten. Ihan hyvä, että tuli tällainen toimeksianto, joka antoi syyn vanhuksen ja lapsenlapsen kohtaamiseen. Samalla tuli kirjattua ylös pieni pala Fannin tarinaa, mistä dokumentoinnista on ollut iloa paljon myöhemminkin.

Tiedän isoäidin elämän perusfaktat: milloin syntyi (1888), mitä teki työkseen (vankilan opettaja), maailmankatsomus (kristillinen), perhe (neljä poikaa), asuinpaikat (viimeisin ja pitkäikäisin: Hämeenlinna). Mitä isoäidin pään sisällä liikkui, siitä en tiedä.

Kun itse on kypsässä keski-iässä ajattelee isoäidistäänkin erilaisia ajatuksia kuin nuorempana. Että kuinka  Fanni-parka selvisi jäädessään nelikymppisenä leskeksi tai miltä se äidistä tuntui, kun oma teini-ikäinen vartioi miinalataamoa sota-aikana. Mutta kun en tiedä. Olen aika kateellinen kaikille niille vapautuneille vangeille, joiden kanssa isoäiti oli kirjeenvaihdossa. He saivat omistaa Fannin huolella punnittuja ajatuksia ja ihan mustaa valkoisella. Kälyni sai Fannilta esikoistaan odottaessaan luumupaketin ja uskonnollissävytteisen kirjeen. Minä sain poimia isoäidin omenoita kyllikseni, mutta elämänohjeita tai muisteluksia elämän varrelta ei kertynyt.

Tällaisessa tyydyttymättömän uteliaisuuden tilassa voin kääntyä yhtä lailla oman mielikuvitukseni kuin vaikkapa ikiaikaisen kelttiläisen viisauden puoleen. Druidien puuhoroskooppi paljastaa, että Fanni on mänty, jolla on ”hyvin läpitunkeva äly, ja jonka ajatukset ovat järjestelmällisiä. Hän tuntee oman arvonsa, eikä hänessä ole mitään nöyrää”.  Ei ihmekään, että joskus saattoi tulla törmäys äitini kanssa, jonka luonteenpiirteitä pähkinäpensaana taas olivat ”intuitio ja mielikuvitus”. (Heinonen-Rivasto, Reija-Tuulia: Druidien puuhoroskooppi. Atena 1998). Niin tai näin, ilo on lapsenlapsella suuri, kun pikkuserkun arkistoista pullahtaa esiin Fannin kirje kesähuvilalta ystävälle kaupunkiin. Pienen pieni häivähdys isoäidin arjesta ja aito käsialanäyte.

Nokimäki 27.7.-32
Suoma!
Äsken tulin, nyt jo kirjotan. Näet! Asjat kun vaatii!
Kani-ressu jäi kellarin eteiseen. Kaiken muun sainkin kunnialla selväksi. Harmittaa hiukan. Täytynet sen nyt haudata – syvälle kompostiin – ase Kanilan edessä tynnörin luona. Sääli pikku turkkia! ja Ripperessua joka jäi hyvää vaille! Säilyisiköhän se lauvantaihin kellarissa, kun olisit saanut turkin pois ja sisäosat, mutta ethän pysty sellaiseen, kun et liene lintujen paistajakaan.
Täällä ovat kenkämustetta vailla – mustaa ja ruskeata. Laatikossa lienee. Toisitko! Ja Selma pyytää vintiltä – nuoralla vasemmalla puolella – mummon puseroa – pitsiä kauluksessa – minä en muista, mutta vilkasehan ohimennessäsi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s