Taneli Eskolan kokoama huikean kaunis näyttely Puutarhakuvia Sinebrychoffin taidemuseossa sai ajattelemaan suvun puutarhoja. Eskolan omia valokuvia ja uutta ja vanhaa maalaustaidetta yhdistelevä teemallinen ripustus avasi huone toisensa jälkeen uusia näkökulmia puutarhanhoitoon, joka todellakin on paljon muutakin kuin erilaisia kasveja: vaihtuvia vuodenaikoja, puutarhasuunnittelun historiaa, kansainvälisyyttä, flow-tilaan johdattavaa työskentelyä ja hiljentymistä.
Entä puutarha viljelijänsä persoonan ilmentymänä? Tätä olen itse pohtinut ajatellessani suvun isoäitien puutarhoja. Lempillä oli vaatimattoman kansannaisen loistokas perennapuutarha (juuri nyt olisi syysleimujen aika). Fannilla kaupunkilaisen perheen hyötykasvitarha: omakotitalon tontti 1930- ja 40-luvuilla viimeistä senttiä myöten viljeltynä. Annikilla syreeniaita ja monta lajia ruusuja maalaistalon pihamaalla. Näitä ”puutarhakuvia” olen koonnut leikekirjaan ja löytänytkin monenmoista: ruusulajikkeita, kesä- ja talviomenoita, kavalia myyriä, tuhoisia pakkastalvia, pistokkaina sukupolvelta toiselle siirtyviä sireenipensaita.
Näyttelyteksteissä siteerattu ruotsalainen Lotte Möller oli hauska tuttavuus. Oli pakko etsiä kirjastosta Möllerin kirja Ajatuksia puutarhasta (Basam Books 2008). Se tarjoaa nasevasti kirjoitettuja ja kiehtovia näkökulmia puutarhanhoidon maailmoihin kuten lumikelloihin (snowdrop), puutarhatonttujen historiaan tai hakettimiin.
Jos et ehdi pian päättyvään näyttelyyn, niin pidä silmät auki postikorttimyymälöissä. Taneli Eskolan Garden Collection -kortit ovat herkkiä ja tyylikkäitä. Saatan vielä skräpätä leikekirjaan.
