Lilja ja muut Amerikan matkaajat

Vietimme viikon perheen kanssa New Yorkissa. Ensimmäisenä iltana pilvenpiirtäjät pilkehtivät täysikuun ympärillä. Viimeisenä yönä taksien tööttäykset katosivat ukkosen kaduilta kimpoilevaan jylyyn. Siinä välissä haistelimme ilmaa kaupungissa, joka on nähnyt lukemattomien uutta elämää etsivien muuttajien ilot ja surut. Monikulttuurisuuden saattoi aistia jo jalkapohjissaan ja sekaan oli niin helppo solahtaa.

Asuimme kaupungin vanhalla siirtolaisalueella Lower East Sidella. Matkaoppaan kuvaus latinojen, kiinalaisten, juutalaisten ja hipstereiden kulttuurisesta sekamelskasta piti paikkaansa. Kiinalaisten kaupassa kalat uiskentelivat altaissaan ja siansorkat odottivat ostajaansa. Keltainen koulubussi kolisteli jätesäkkien reunustamaa katua pitkin kohti koulua, jonka suuressa logossa komeili lohikäärme. Kynsistudioissa latinoladyt tekivät manikyyrejä neonvalojen loisteessa. Aamiaiskahvilassa soi klassinen musiikki ja nuorekkaat asiakkaat työskentelivät intensiivisesti läppäreidensä äärellä.

Kiertelimme päivän vapaudenpatsaalla ja Ellis Islandilla eläytymässä niiden siirtolaisten tunnelmiin, jotka laivankannelta näkivät Manhattanin hämmästyttävän siluetin ensi kertaa. Valitettavasti meillä ei ole yhtään aitoa amerikansukulaista jäljitettävänä Ellis Islandin maahanmuuttorekistereistä. Yksi kytkentä sentään löytyy uudelle mantereelle: Lilja, Anni-tädin suojatti lastenkodista. Amerikkaan asettunut Lilja ilahdutti sotien jälkeen suomalaisia ystäviään paketeilla, joista ilmestyi kahvia, purukumia ja äidilleni morsiushuntu.

Siirtolaisuus on New Yorkin ydintä. Yksistään Ellis Islandin maahanmuuttokeskuksen kautta kulki vuosina 1892 – 1954 12 miljoonaa toiveikasta tulijaa. Ensimmäinen heistä oli 15-vuotias Annie, Amerikassa odottavien vanhempiensa perässä pikkuveljiensä kanssa matkustanut irlantilaistyttö.

Lower East Siden Tenement Museum nostaa esiin maahanmuuttajien elämäntarinoita. Tässä Orchard Street 97:n kerrostalossa on asunut 7000 siirtolaista. Me emme tälle aikamatkalle ennättäneet, mutta onneksi on netti ja museolla mainiot sivut. Miten olisi maahanmuuttopeli nuoren Victorian opastuksella?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s