Joulumuistokalenteri – 1. joulukuuta

Kyllä on. Ihmettelin, että kuinka joulupukilla voi olla naapurin Heikin kädet. (Ilpo)

Meillä kävi aina joulupukki eli 1940- luvulta alkaen. Sillä oli pahvinaamari ja takki oli käännetty, jotta karva olisi ulospäin. Uskoin joulupukkiin varmaan 6 – 7 vuotiaaksi. Joulupukin kanssa tanssimme piiritanssia ja tanssimme vieläkin kuusen ympärillä ja laulamme omaa joulupukkilauluamme. (Pirjo)

Vietimme lapsena usein jouluaattoillan mummilassa. Mummille oli tärkeää, että lahjoja oli määrällisesti paljon, ja se oli meistä lapsista tietysti hauskaa. Jokainen suklaalevy tai vaikka sukkahousutkin oli pakattu erilliseen pieneen pakettiiin. Yhtenä jouluna mummi veti minut sivuun ja kysyi, suostuisinko joulupukiksi. Niinpä pukeuduin muiden huomaamatta mummin turkkiin, tonttulakkiin ja tekopartaan ja pujahdin rappukäytävään. Huvittavaa tässä oli se, että kun ovikelloa soitettuani pääsin pukkina sisään, minut tunnistivat kaikki muut paitsi äiti. Hän oli koko “vierailuni” ajan miettinyt, että onpa suloinen joulupukki – varmaankin joku reipas naapurin tyttö! (Rauna)

Meillä kävi joulupukki ainoastaan yhden kerran. Isäni oli merillä ja vietin joulua äitini kanssa kahden tai sitten isoäidin luona, jolloin meitä oli kolme naista yhdessä. Joulupukki oli ystävällinen, mutta pelkäsin kovasti saavani vitsaa. Kun minulle myöhemmin kerrottiin, että joulupukki oli ollut hoitotätini Vera B. (eläkkeellä oleva sirkustaiteilija, aikanaan Suomen tunnetuin käärmenainen), en uskonut. (Marjut)

Meillä ei koskaan lapsuudessa käynyt joulupukki. Äiti opetti, että joulupukki ei ole henkilö, vaan asia. En koe, että olisin jäänyt mistään tärkeästä jouluun liittyvästä paitsi, lahjat kun kumminkin tulivat ja tiesin jo pienenä ketä niistä sai kiittää. Joulupukkeja näimme, kun aattoiltana kävelimme isovanhemmilta kotiinpäin. Partiolais- ym. pukkeja tuli joskus vastaan useitakin. (Tuovi)

Meillä käy öisin Vili-tonttu, jota varten jätämme kirjoituspöydän reunalle piparivadin ja lasin vettä. Kerttu kirjoittaa Vilille illalla kirjeen pieneen vihkoon, joka kaivetan esiin aina adventtiaikaan. Kun hän aamulla herää, Vili on jättänyt vihkoon terveisensä ja syönyt herkkunsa. Hän muistaa aina kiittää tarjoomuksista. (Terhi)

Joulupukki kävi neljän lapsen perheessämme joka vuosi pitkään. Joka vuosi valmistelimme joulupukille musiikkiesityksen, koska tiesimme joulupukin pitävän musiikista ja hän lauloi kanssamme itsekin. Joulupukki jakoi aina yhden lahjan jokaiselle ja sen jälkeen pyysi isää perheen vanhimpana jakamaan lahjat. (Liisa)

Joulupukki kävi joka jouluaatto kotonani Helsingin Käpylässä ja jakoi kaikki lahjat – myös tätien antamat. Joulupukki tuli ilman poroa. Se oli jätetty Riihimäelle, koska Helsingin hiekoitetuilla teillä pulkalla ei voinut ajaa. Siis pukki jakoi tonttujen pajoissaan tehdyt (=vanhempien hankkimat) lahjat sekä sukulaisten lahjoittamat. Viimeksi mainituista aina sanottiin, keneltä ne ovat. En osannut ihmetellä sitä, miksi joulupukki sai nekin jaettavakseen. Pukki tuli aattona jouluaterian jälkeen. Hänet oli tilattu jostain ja hän oli aina punanuttuinen. Kerran oli tonttu mukana. Pukin käynti oli nopea tilanne eikä siihen liittynyt mitään muuta kuin lahjojen jakaminen. (Tuija)

Muistan joulun olin ehkä 5-6 vuotias.Joulupukki tuli jännitti ja pelottikin vielä. Istuin hellan vieressä puulaatikon päällä ja lauloin pukille. Seuraavana päivänä naapurinlapset, jotka olivat minua muutaman vuoden vanhempia. Kertoivat,että sinä kuulemma lauloit pukille. Tiedätkö se pukki oli meidän Oskari. Siis heidän vanhin veljensä. Sen jälkeen ei pukki käynyt,vaan lahjat ilmestyivät ulkoeteseen. (Airi)

Joulupukki kävi aina aattona. Ikinä emme arvanneet että se oli naapurin setä. Minua aina pienenä harmitti kun pukki ei saanut lahjoja. (Ritva)

Joulupukki kävi lapsuuskodissa ja oli pukeutunut naamariin, karvahattuun ja turkkiin. Lahjat olivat pärekorissa. Usko meni, kun näin sen päädyssä äidin nimikirjaimet. Meidän pyykkikori!

Mutta ennen joulua  eräänä iltana nukkumaanmenoa valmisteltaessa eteisen ovi tempaistiin äkkiä auki, ja siellä oli tonttu! Ei hänkään ollut punapukuinen, vaan harmaa. Lapset olivat kiltisti jäljellä olevan joulunodotusajan. (Maisa)

Millainen on sinun muistosi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s