Joulumuistokalenteri – 2. joulukuuta

Muistan vieläkin 1950-luvun alussa kun äitini teki ruiskuorrutuksen kinkkuun. Itse en tee niin. (Pirjo)

Meidän joulukinkun hankinta alkoi jo kesäkuussa kun jouluporsas saapui kasvattajalta. Pieni vaaleanpunainen possu oli niin ihana ja mahdottoman nopea liikkumaan. Porsas eli mielestäni hyvän elämän aina siihen asti kunnes sapui marraskuu ja sika teurastettiin. Tuo päivä oli ankea koska possusta oli tullut osa eläinperhettä ja jokainen possu oli omanlainen persoona. Teurastus aiheutti kotona myös valtavan kaaoksen ja työmäärän. Tällöin tehtiin aladobia, maksalaatikkoa ja veripalttua valtavat määrät. Jouluaattona possu paistettiin suuressa leivinuunissa ja joulu todella alkoi siitä kun ensimmäinen siivu kinkusta leikattiin. En koskaan ole erityisemmin pitänyt sianlihasta. Johtuneeko se kinkun alkuperän liian läheisestä tuntemisesta vai jostakin muusta. (Heini)

Lapsuuden perheeni oli nelihenkinen. Silti kinkku oli aina ISO. Se ostettiin lähikaupasta ja usein vedettiin pulkalla kotiin. Kinkku paistettiin aaton aaton ja jouluaaton välisenä yönä. Koko porukka hääri kinkun ympärillä. Joka kerta käytiin/käydään keskustelua sopivasta paistotavasta. Meillä se on ollut hidas… Lopputuloksena kuiva kinkku. Aaton aattoon liittyi mukava jännitys: kinkku uuniin ja tiesin, että aamulla kun herää kinkun tuoksu on vastassa. Aaton aattona kun kävi nukkumaan, niin tiesin myös että sen jälkeen isä ja äiti käärivät vielä viimeisiä lahjoja papereihin, paperin rapina kuului. Oli mukava fiilis… (Päivi)

Koska joulunviettomme oli pienimuotoista, meillä oli yleensä jokin pieni paisti, jonka äiti tai isoäiti paistoi. Leikkelekinkkua oli kyllä joulupöydässä. (Marjut)

Lapsuudessani kinkku hankittiin joko sikoja kasvattaneen sukulaisen, paikallisen sikalan tai oman osuuskaupan kautta. Siihen aikaan kinkku oli aina suuri ja siinä oli paksu rasvainen kuori. Kodissamme kinkku paistettiin aaton vastaisena yönä,  ja seuraavan aamun suurinta herkkua oli kastaa leipää ihanassa sulaneessa rasvassa. Omassa nykyisessä kodissani ei kukaan halua syödä kinkkua. (Leena )

Eräs enoistani oli KOK:ssa liikkeenhoidontarkastajana ja hän välitti joulukinkun jokaiselle Helsingissä asuvalle sisarukselleen. Ne tulivat hänen kotiinsa ja eräs tädeistäni suolasi ne ruiskuttamalla suolaliuosta kinkkuihin. Sinä päivänä kinkku sitten haettiin. Olin lapsena usein äidin mukana hakemassa kinkkua. Kinkku paistettiin aatonaattona ruiskuoressa. Äiti teki kuoren ja paistoi. Silloin myös vähän – todella vähän – sitä maistettiin. Silloin kuitenkin ruisleipää tai ruiskuorta kastettiin kinkunpaistoliemeen. Se oli todella hyvää. (Tuija)

Kinkun hankki yleensä isä. Joskus hän osti sen suoraan maalta, joskus se tilattiin kaupasta etukäteen tai haettiin kauppahallista. Se paistettiin uunissa taikinakuoressa (äiti valmisteli). ja laitettiin uuniin illalla. Kun se otettiin pois, kinkku kuorittiin kääreestään ja jouluaaton lounaalla leivän asemesta syötiin kinkun kuorta. (Maisa)

Kerro oma lapsuuden joulumuistosi! Katso joulukysymykset täältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s