Joulumuistokalenteri – 23. joulukuuta

Ajamme auton krematorion taakse ja viemme mieheni isovanhempien haudalle kynttilän, kävelemme Hietaniemen hautausmaan läpi. On tullut uusia hautoja matkan varrella ja lopulta menemme ortodoksihautausmaalle, jossa on isoäitini (en ole koskaan nähnyt) ja hänen lapsiaan, nyt myös äitini ja palaamme kävellen autolle. (Pirjo)

Vietimme 50-luvulla joulut Helsingissä. Aamulla lähdimme bussilla Malmin hautausmaalle viemään kynttilöitä haudoille. Oli tavallaan kiire, että ehdimme takaisin. Julkinen liikenne lopetettiin jo klo 12. Kotona odotti lämmin joulupuuro. Illan hämärtyessä lähdimme Hietaniemen hautausmaalle kynttilöitä viemään. Kävellen mentiin, Taka-Töölööstä oli sellainen puolentunnin kävelymatka. Lauhalla säällä kuljettiin rauhallisesti, mutta jos pakkanen oikein paukkui, niin vauhti parani kummasti. Oli tosi hieno näky. Lähes joka hautaa valaisi kynttilät. Sitten menimme katsomaan sankarihautoja. Siellä oli joka haudalla kynttilä. Kummisetäni oli kunniavartiossa sankarihaudoilla. Kun vartiovuoro päättyi lähdimme yhtä matkaa kotiin. (Juhani)

Aina Oulussa ollessamme kävimme äidin veljen ja isän eli isoäitini pojan ja miehen sankarihaudoilla. Busseja ei aattoiltaisin kulkenut, autoa ei ollut, pakkanen oli Oulun korkeudella kova ja isoäidin polvet kipeät, mutta emme koskaan jättäneet haudalla käymistä väliin. Matka hautausmaalle oli aika pitkä, joten ehdimme usein nähdä monet tiernapoikaryhmät kulkemassa kylmillä ja lumisilla kaduilla. Tiernapoikien näkeminen lämmitti sydäntä ja sai matkan lyhenemään. (Marjut)

Lapsuuden jouluista en muista hautausmaalla käymisiä, mutta nykyisin viedään aattoaamuna kynttilät läheisten haudalle. Myöhään aattoilltana käymme myös kävelyllä lähimmällä hautausmaalla ihailemassa kynttilämerta. (Leena)

Ukkini on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Isä kävi siellä veljensä kanssa. Jossain vaiheessa halusin myös mukaan, kun kaveritkin kävivät perheensä kanssa haudalla. Sen jälkeen mentiin koko perhe. En ole nähnyt isovanhempiani. Kolme heistä on kuollut ennen syntymääni ja viimeinenkin minun ollessani vuoden vanha. Tämä lienee syy siihen, ettei hautausmaalle viety. (Tuija)

Olen vienyt isän haudalle kynttilän aina lasten ja lastenlasten kanssa. Isä kuoli juuri ennen joulua ja silloin tuhkauurna oli aattona kirkossa. Se tuntui kovin lohdulliselta ja silloin olimme kaikki kirkossa aattona. (Ritva)

Meillä ei käyty hautausmaalla, koska perheen haudat olivat jääneet rajan taakse, paitsi isoisän hauta, joka oli Perä-Seinäjoella ja liian kaukana Kuopiosta. ( Maisa)

Isäni kertoo, että lapsuuden jouluaaton ohjelmaan kuului kävely Väinö-isän haudalle. Neljä veljestä, joista nuorin ei ehtinyt isäänsä koskaan nähdäkään vaelsivat äitinsä kanssa kolmen kilometrin matkan hautausmaalle. Ensin kaupungin katuja, sitten oikopolkua Ahveniston metsäisten ja jyrkkien harjujen halki. Lyhty sytytettiin haudalle ja sitten palattiin takaisin kotiin. Siellä odotti Anni-tädin ja Selma-tädin valmistama jouluateria. Tuolloin 1930-luvulla kynttilän vienti haudoille ei vielä ollut niin yleistä kuin nykyään. Kynttilätraditioon kasvanut isäni ajeli sitten aikuisena autolla aattokierroksen kolmellekin suvun hautausmaalle. (LiisaL)

Millainen on sinun muistosi?
Joulukysymykset 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s