Isovaari ja piispa

Eilen oli Heikin nimipäivä. Heikki on vaarini toinen nimi ja tämän nimen hän sai isältään.

Heikki-isovaarista ei ole valokuvaa eikä muistoja (äitini oli ihan pieni, kun isovaari kuoli).  Heikin nimipäivänä annankin itse nimen viedä matkalle menneeseen. Siispä ajattelen isovaarin taivaallista esikuvaa, pyhää piispa Henrikiä.

Nimien arkimaailmasta irrottautuvat yhteydet ovat kiehtovia:  Pirkko – Birgitta, Paavo – Paavali, Liisa – Elisabeth. Heikki – Henrikissä nimi yhdistää hämäläisen maalaismiehen keskiaikaisiin pyhimyslegendoihin, ihmetekoihin ja kaikuisiin katedraaleihin. Nimi kuljettaa maalta kaupunkiin ja meren yli maihin, joiden kautta piispa Suomeen matkasi. Luterilaisuus vaihtuu katolilaisuuteen, hämeen murre ruotsiin, englantiin ja latinaan.

Heikin kunniaksi voin kuunnella piispa Henrikin lauluja ja polttaa pimeässä kynttilää.

Sitten kuvittelen mielessäni talvisia Heikinpäivän markkinoita ja omaa Juhana Heikki – vaariani matkalla rekiä myymään. Pakkasta on ja lunta runsaasti, eikä päivä ole vielä valjennut. Suojeleeko pyhä piispa matkalaisia susilta, varjeleeko markkinahumussa huijareilta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s