Lintumuistoja – elättilinnut

Tässä Heidin ja Martin muistot linnuista elätteinä.

Isäni ollessa nuorukainen hänellä oli tapana joka kesä ottaa itselleen ”kesävaris”. Kun siis keväällä isän perhe saapui kesämökilleen, isäni kiipesi varisten pesään ja nappasi sieltä itselleen pienen variksen poikasen lemmikikseen. Isän äiti, mamini, tiesi aina missä puuhissa poika oli ollut siitä että isäni kirmasi pellon poikki kesämökin pihalle kovaääninen varislauma kintereillään.

Isäni on aina välittänyt eläimistä ja auttanut haavoittuneita eläimiä, ja pitikin variksistaan hyvän huolen. Erityisen tärkeäksi lemmikiksi isälleni on jäänyt mieleen Kalle-niminen varis. Tuo varis kesyyntyi, kuten muutkin varikset, ja viihtyi isäni perheen luona. Erityisen mieluinen paikka varikselle oli isäni äidin olkapää, jossa Kalle viihtyi mamin touhutessa ulkona tai sisällä.

Syksyn tullen varisten muuttovietti alkoi heräillä ja Kallekin alkoi viipyä yhä pidempiä aikoja omilla teillään. Se palasi aina takaisin pihalle, mutta ei enää tullut yhtä lähelle. Se alkoi vieraantumaan ihmisestä ja lopulta se ei enää palannut vaan lähti linnun teilleen. (Heidi)

Meillä oli 50-luvun alussa elättilintuina useina vuosina variksia, jotka kesyyntyivät niin hyvin, että olivat pihapiirissä pitkälle syksyä ja tulivat huudettaessa luokse. Vaikuttavimmat elätit meillä oli kesällä 53, jolloin Seppo-veli toi häkkiin kaksi lehtopöllön poikasta, Kikon ja Nikon. Niiden ruokkimisessa kuluikin jokunen tusina räkätinpoikasia. Laitonta puuhaa ehkä jo silloin, nykyään joutuisi kai linnaan! (Martti)

Kuopion kaupungin nettisivuilta löytyi kertomus lintumaalari Matti Karppasen (1873 – 1953) eläteistä.

Matti Karppanen on kuuluisa myös siitä, että hänellä on ollut useita lintuja elättinä. Maakotkiakin on ollut kolme. Ensimmäiset olivat Ruma ja Atte. Viimeinen nimeltään Kiiu, vietiin lopulta Korkeasaareen. Sodan jälkeen kun ruoka oli kortilla ja Kiiulle ei enää olisi ruokaa riittänyt.

Kiiulle tuotiin usein keuhkoja kaupungista. Kun Kiiu sitten näki, että kassin kanssa tultiin pihaan, se repi kaikki kassit ja pussit rikki keuhkoja etsiessään.

Kiiulle Matti teki joskus risuista pesänkin eteiseen. Hilja-vaimo ei sitä kuitenkaan sulattanut, koska pesä tukki pahasti ulosmenotien. Pesä hävisikin oven pielestä salaperäisesti.

Elättilinnut olivat tietysti Karppasen tyttöjen mieleen. Allin mieleisin lemmikki oli huuhkaja Kuuko. Kuuko julmisteli Matille, mutta Allille se ei ollut koskaan vihainen. Se istui Allin selässä, olkapäillä ja joskus päänkin päällä. Välillä se suki nokallaan Allin tukkaa. Koskaan Kuuko ei yrittänyt nokkia silmiä tai muuten vahingoittaa kasvoja. Kuuko tuli aina vastaan, kun Alli tuli koulusta. Kuukon kohtaloksi koitui tukkilainen, joka heitti sitä kivellä.

PS: Ethän nyt kuitenkaan ota näistä muistoista mallia, jätetään ne linnunpesät rauhaan (bloginpitäjän huomautus varmuuden varalta!).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s