Kollektiivista muistia herättelemässä – 0,8 neliötä

Virolainen taiteilija Kristina Norman kutsui viikko sitten osallistujia teokseensa Suomenlinnassa. Norman on kiinnostunut kollektiivisesta muistista ja kaupunkitilojen historiallisista kerrostumista. Hän halusi tuoda näkyväksi Galleria Augustana nykyään toimivan rakennuksen menneisyyttä sisällissodan aikaisena vankilana.

Normanin tavoitteena oli saada paikalle 158 ihmistä täyttämään rakennuksen yksi tiloista sillä samalla tiheydellä, jolla punaisia sinne vuonna 1918 ahdettiin: 0,8 neliötä per vanki. Taiteilija videoi ja valokuvasi tapahtuman ja liittää materiaalin osaksi kesällä näytteille tulevaa teosta.

Luin tapahtumasta lauantaiaamun Helsingin Sanomista ja lähdin mukaan. Miksi?

Kunnioittaakseni tällä konkreettisella tekemisellä Suomenlinnan leirillä kuolleen mummuni isoveljen muistoa.

Kokeakseni kollektiivisen sukelluksen yhteiseen historiaan.

Saadakseni tietoa tapahtumista ja nähdäkseni ohjelmaan kuuluneen Seppo Rustaniuksen dokumenttielokuvan 1918 – Sodan kuvat (1990).

Soma vaaleanpunainen rakennus keskellä viheriöivää nurmikenttää ei todellakaan paljasta historian shokeeraavia kerrostumiaan ellei joku niitä erikseen avaa. Siis sisään galleria Augustaan.

Osallistujat ohjataan kahvitarjoilun jälkeen toteuttamaan teosta. Huone täyttyy puolilleen, Helsingin Sanomien iso artikkelikaan ei ole tuonut väkeä jonoiksi asti. Steriilissä hohtavan valkoisessa galleriatilassa seisoskelu ja istuskelu omassa 0,8 neliössä ei tunnu juuri sillä hetkellä kovin kummoiselta. Paikalla on väkeä teineistä eläkeläisiin. Ollaan enimmäkseen hiljaa, ikkunan vierustalla vanhempi nainen jakaa ääneen sukutarinaansa.

Performanssi on ohi, mutta siinä ei ole kaikki. Kristina Normanin johdatus aiheeseen puhuttelee, vilpittömyys ja rehellisyys rankan teeman äärellä, muistamisen tärkeys. Itse vankilassa poliittisista syistä istuneen kurdinaisen omakielinen puheenvuoro muistuttaa tämän päivän tosiasioista.

Rustaniuksen kaksikymmentä vuotta sitten tekemä dokumenttielokuva on eleettömyydessään järkyttävä. Valokuvista ja muutamista lyhyistä dokumenttifilmeistä koostuva elokuva on sanaton, se ei osoittele eikä selitä, taustana soljuu Arvo Pärtin vaikuttava musiikki.

Mummuni isoveli 21-vuotias Johan oli yksi Suomenlinnan sotavankileirin 8000 vangista. Heistä 1468 menehtyi nälkään ja tauteihin. Johan oli yksi heistä. Kiitos Kristiina Normanille mahdollisuudesta muistaa.

HS 12.5.2012

Suomenlinnan sotavankileiri

Suomen sotasurmat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s