Lintumuisto – lintutaidetta

Maaliskuisista talitintin titityy-tervehdyksistä on tultu pitkä matka alkavan juhannusviikon kypsään kesään. Tintinpoikaset ovat jo lentäneet pesästään, kun me ihmisparat vasta aloittelemme lomakauttamme. Tältä erää viimeiset lintumuistot tulevat tässä. Edelliset löydät sivun oikean reunan kategoriasta Suvun vuosi_lintumuisto.

Linnut ovat suosittu aihe niin käsitöissä, piirustuksissa, maalauksissa kuin koriste-esineissä. Marjutkin teki lapsena lintutaidetta:

Äitini oli hyvin taikauskoinen ja hänelle oli täyttä totta vanha uskomus siitä, että linnun tuleminen ikkunanlaudalle tai parvekkeelle tietää jotakin ikävää, useimmiten läheisen kuolemaa. Hänestä tuli vuosien myötä aina vain ehdottomampi tässä suhteessa. Hän antoi kyllä minun kiinnittää lintumaalauksiani (varis syksyisellä aidalla ja eksoottinen tukaani) seinälle. Tukaani jopa kehystettiin ja laitettiin keittiön seinälle. Kun vanhempani erosivat ollessani 15-vuotias, äiti syytti tukaanimaalaustani siitä, että se oli saanut kaiken pahan aikaan. En voinut käsittää moista, mutta vastaan ei auttanut sanoa. Maalaus vietiin kellariin.

Ollessani 10-vuotias pääsin isäni kanssa laivamatkalle Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Muistaakseni Portugalista laivaan sattin jostakin paljon erivärisiksi maalattuja maissinjyviä. Sain niitä ison pussillisen ja aloin tehdä merellä mosaiikkityötä. Rakastin mosaiikkeja ja tein jyvistä suuren ja värikkään kuvan riikinkukosta. Siitä tuli hieno ja laivan miehistö kävi ihastelemassa sitä isäni hytissä.

Kun saavuimme kotimaahan, olisin halunnut työn esille. Se piti panna yläkaappiin, koska jo silloin lintuaiheet herättivät äidissäni epäilyksiä. Kun pari vuotta myöhemmin etsin jotakin kaapista, huomasin työn olevan täynnä toukkia. Jouduin tietysti siivoamaan kaiken ja äidilleni tuli entistä voimakkaampi vakaumus, ettei linnuista seuraa mitään hyvää. Silti tukaanimaalaukseni sai vielä olla muutaman vuoden keittiön seinällä. Itselleni linnut eivät ennusta pahaa, onneksi!

Linnut puhuttelevat meitä myös saduissa, kertomuksissa ja runoissa. Nämä tekstit tekivät Marjutiin vaikutuksen:

 Rakastin lapsena Andersenin satuja. Sain 6-vuotiaana Andersenin satukirjan lahjaksi, sillä olin oppinut lukemaan Aku Ankkaa (lintu sekin!) yksin kotona katsellessani. Andersenin sadut ovat hyvin koskettavia ja saivat lapsen mielen hämmentyneeksi. /Rumasta ankanpoikasesta /en pitänyt yhtään, sillä minusta oli väärin, että erilaista syrjittiin – olkoonkin että poikasesta tuli joutsen. Mutta sen ankea lapsuus oli minulle liikaa.

Sen sijaan /Villijoutsenet/, jossa tyttö uhrautuu julmien ihmisten edessä pelastaakseen veljensä – vaikka häntä syytetään noituudestakin – teki minuun syvän vaikutuksen ja taisin jopa samaistua rakastavan uhrauksen tehneeseen Elisaan. Minusta hän toimi oikein ja häntä ympäröivät ilkeät ihmiset väärin. Onneksi paha sai palkkansa.

Ensimmäinen runoni, jonka kirjoitin äidinäidiltäni kansakouluikäisenä saamani runokirjaan, oli V. A. Koskenniemen /Jousenet./ Se oli minulle äärimmäisen tärkeä runo, joka alkaa näin (muistan hyvin vieläkin): ”Vasta koska jäätyy meri, riite kasvaa railon rakoon, joutsenien kuuma veri, suostuu lähtöön, suostuu pakoon”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s