Vaikuttava Varsova

Sain viikonloppuna vierailla Puolan pääkaupungissa Varsovassa.  Suomen nuorisokirjailijoiden matkalla tapasimme paikallisia lastenkulttuurin toimijoita ja tutustuimme kaupunkiin, jossa ovat eläneet niin Kopernikus kuin Frédérick Chopin.

Kaupungin tekee kiinnostavaksi sen monet historialliset kerrostumat. Viimeisen sadan vuoden eurooppalaisen historian käänteet ovat läsnä Varsovassa monessa kohdin varsin rujolla tavallaan.

Kulttuurin keskuksia eri vuosikymmeniltä

Modernin Varsovan yksi hieno esimerkki on vuonna 1999 valmistunut yliopiston kirjasto. Kasveilla naamioitu betonirakennus on avoin, nuorekas ja mutkaton, monenlaista symboliikkaa täynnä oleva tiedon temppeli. Valoisassa keskiaulassa portaitten päässä ovat sulassa sovussa opiskelijoiden loikoilutyynyt ja kirjastossa vierailleelle paavi Johannes Paavali II:lle rakennettu oma puinen istuin, johon ei tietenkään kenelläkään muulla ole mitään asiaa. Kirjaston suurenmoisessa kattopuutarhassa tuli vastaan parikin hääparia valokuvaajineen ja näkymät Wisla-joelle olivat viehättävät.

Neuvostoajan vallankatkuinen maamerkki on Stalinin rakennuttama massiivinen kulttuuripalatsi. Sen 30. kerroksen panoraamatasanteella ei silmä valitettavasti oikein lepää. Ympärillä avautuvat näkymät sodan jälkeen rakennettuun kaupunkiin, uusiin kauppakeskuksiin ja pilvenpiirtäjätorneihin ovat melko lohduttomat.

Sota tuhosi kaupungin

Varsovan vanhaan kaupunkiin, joka on myös Unescon maailmanperintökohde, johtavat kuninkaalliseksi reitiksi nimetty Nowy Swiat ja sen jatke Krakowskie Przedmiescie. Vanhuus tällä reitillä on suurelta osin silmänlumetta, sillä kaupunki on sodan jälkeen käytännössä rakennettu uudelleen.

Vanhankaupungin aukio on pieni, eläväinen ja kodikas. Sen laidalla Varsovan historiallisessa museossa esitetään päivittäin klo 12 kahdenkymmenen minuutin filmi. Se kannattaa ehdottomasti nähdä, jos haluaa saada pilkahduksen kaupungin näkymättömissä olevaan historian kerrostumaan.

Filmi alkaa kepeillä kuvilla Varsovasta ennen toista maailmansotaa. Tyylikkäät naiset astumassa ostoksille muotiliikkeeseen. Wisla-joella lipuva sunnuntairisteilijöitä pursuava laiva. Lapsia huvipuistossa. Hevosia ja ratsastajia pelaamassa palloa. Katuvilinää ja kauniita rakennuksia.

Ja sitten sota-aika. Natsit marssivat kaupunkiin. Juutalaisten getto rakennetaan. Kansannousu ja sen kukistaminen. Kädet pystyssä sotilaiden editse askeltavia naisia ja lapsia. Lopuksi kaupungin täydellinen tuhoaminen polttaen ja pommittaen kivimurskaiseksi autiomaaksi.

Roman Polanskin elokuvassa Pianisti nämä sota-ajan vaiheet esitetään paljon dramaattisemmin ja aavekaupungin kuvat ovat siinä puistattavat. Dokumenttifilmi todentaa, että kaikki tämä tapahtui ihan oikeasti, eikä Polanski erityisemmin liioitellut.

Kaupunginmuseon mustavalkoinen raina näyttää vielä mitä sitten tapahtui ja se vasta vaikuttavaa onkin. Ihmiset palaavat tuhkakasojen keskelle kangasnyytit selässään. Kohta jo lapioidaan kivikasoja ja rakennustiilet kulkevat naisten rivissä kädestä toiseen.

Kun vuosi on kulunut kaupungissa on jo väkeä vaikka kuinka ja talojakin on noussut. Sitten lopuksi ihan absurdi kohtaus, missä suuri joukko nuoria miehiä juoksee kilpaa pitkin rauniokaupungin katua. Hengennostatusta viilenneiden tuhkakasojen keskellä.

Varsova nousi tuhkista uusien isäntien vallassa. Vanhakaupunki rakennettiin entisen kaltaiseksi suuressa uudelleenrakennusohjelmassa. Puolan paremmin säilyneet kaupungit saivat silloin lahjoittaa Varsovaan miljoonakaupalla omien vanhojen rakennustensa tiiliä, mikä tuskin herätti lahjoittajissa pelkkiä iloisia tuntemuksia.

Chopin kiinnostaa turisteja

Taiteella on parantava ja lohtua tuova vaikutuksensa ja ehkä sotakokemustenkin vastapainona puolalaisten oma kansallissankari Chopin on kaupungissa varsin näkyvästi esillä lentokentän nimestä alkaen. Varsovan Chopin – museo on niin suosittu, että sisäänpääsyn varmistamiseksi suositellaan lippujen varaamista internetistä.

Suosion saimme karvaasti kokea museon lippukassalla, mutta onneksi keskustan suuresta nelikerroksisesta Traffic Club – kirja- ja levykaupasta löytyi levyllinen Dinu Lipatin Chopin-tulkintoja. Ja että oli mukava katsoa viihtyisän kaupan sinne tänne aseteltujen nojatuolien syvyyksiin kirja kädessä uppoutuneita lukijoita. Aivan omissa kirjamaailmoissaan.

2 thoughts on “Vaikuttava Varsova

  1. Hei, Liisa. Kiva lukea matkakuvauksesi. Osittain tuli kuljettua samoja polkuja, mutta museovisiitin teimme Varsovan kansannousun museoon. Aikaa oli vähän ja museo tupaten täynnä väkeä, mutta silti kannatti käydä. Elokuvia, valokuvia, kaikenlaista rekvisiittaa, tarinoita, pommitusten jylyä – museo oli upeasti rakennettu ja koottu.

    Sari

    • Kuulostaa todella kiinnostavalta. Hyvä, että ehditte näyttelyyn! Minusta on tärkeää, että näistä vaiheista kerrotaan ja vielä ihmisten omien kokemusten kautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s