Äitiysvaatteita

Kun Aikamatkalla – perheen ja suvun tarinat – päiväkotiprojektissa keräsimme kolmen sukupolven tilkkuja, niiden joukossa oli monta äitiysmekon palasta. Tilkuista nuoret naiset kertoivat tähän tapaan:

Tämä pala on Aidan äidin yöpuvusta – sellaisesta, jonka Kristiina – äiti osti kun odotti Aidaa.  Aida ”kasvoi näiden kukkien alla”. Aidan äiti käytti tätä vielä silloin kun Aida oli pieni vauva. Olkaimet oli helppo tiputtaa imettämistä varten.

Ruututilkku on peräisin äitiysmekosta, jota käytin, kun kasvattelin Heinoa mahassani. Hauskaa on, että sama mekko on ollut käytössä omalla äidilläni odottaessaan minua.”

Päiväkoti-ikäisen lapsen äidillä raskausaika on vielä lähellä tai perheeseen ehkä odotetaan uutta sisarusta. Siinäkö selitys monille vastaaville tilkuille tässä projektissa?

Kaikki eivät äitiysvaatteita säilytä. Kun oma kroppa pienenee taas tavanomaisiin mittoihinsa, sitä ei halua välttämättä nähdä isompia kauhtanoita enää silmissään. Siis kiertoon vaan ja äkkiä.

Jotenkin näin taisin itse ajatella, ja hieman huonolla omallatunnolla tutkin projektiraporttia kirjoittaessa omia kaappejani. Yksi vaate sentään löytyi: sinipohjainen hihaton ja ohut hellekesän paidanliehuke. Stockmannilta hankittu ja pidetty kahdenkin vauvan kanssa ja vielä jälkeenkin päin, paita kun ei ollut varsinainen äitiysvaate, muuten vaan väljä.

Paita tuo mieleen pinkeän vatsan ja vauvan liikkeet, tilanteita ja tunnelmia viimeisistä viikoista ennen lapsen syntymää. Kuten sen kuinka juuri tuo vaate päälläni jonotin kesäkuun sateentuoksuisena aamuna veljeni perheen turistiviisumia Venäjän suurlähetystön edessä Vuorimiehenkadulla. Olin jo äitiyslomalla ja rehevä olotilani sopi täydellisesti kesän kiihkeimmän kasvun aikaan.

Niin erikoinen oli raskausaika, että sen aikuiset vaatteet palaavat mieleen vähällä vaivalla: kesäiset haalarit, kälyltä lainassa ollut kukkamekko, musta lyhythihainen trikootunika, pitkä vihreä indiska-tyylinen laskeutuva leninki.

Käsityötaitoinen (itse en valitettavasti ole) uusii vanhat vaatteet tämän päivän tarpeisiin. Kummityttö kasvoi rentojen farkkuhaalarien suojassa ja katseli samoja housuja vielä jonkin aikaa synnyttyäänkin (vauva-ajan valokuvat kertovat).  Nyt tyttö on keskellä parhaita teinivuosiaan ja äiti on tuunannut haalareista timmin hameen. Raskaus ohi, äitiys jatkuu.

Terhi kertoo:

Meillä on Annen kanssa ompelukerho, jossa tehdään vanhasta uutta, farkkuhameeseen lisättiin vähän Annen miehen Renen paidan helmaa, ja tilkkuja vanhoista vaatteista. Punainen kirjailu on punainen lanka.

Takana näkyvä hame on tehty 1960-luvun pöytäliinan suikaleesta, Finlaysonin kangasta. Löysin sen kirpparilta vanhalta rouvalta talomme edessä viime toukokuussa. Juuri ja juuri riitti palanen lyhyeen hameeseen, kun kanttasin helman vinokaitaleella.

Äitiyshaalarista uusi hame

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s