Elsan nimipäivillä

Tekstiilimuistojen jälkeen aion kirjoittaa nimistä. Toivottavasti kukaan lukijoista ei pahastu, kun aloitan rakkaasta perheenjäsenestämme Elsasta, joka nyt sattuu olemaan koira.

Elsa-koira vietti tänään nimipäiväänsä. Täytyy tunnustaa, että asiasta muistutti edellisenä päivänä lasten mummu ja serkulta tuli juhlapäivän aamuna onnittelutekstari. Isäntäväeltä olisi saattanut päivä mennä  ihan huomaamatta. Kiitos ystävälliset sukulaiset, anteeksi rakas lemmikkimme.

Viisivuotias perheenjäsenemme sai nimensä tuuminnan jälkeen, josta en heti kykene  muistamaan mitä vaihtoehtoja ylipäätään oli esillä.  Naapurustossa asuvat Rosi, Chico, Coco, Chili, Retu, Jimi, Nelli, Rollo ja Vilho. Tähän kaksitavuisten joukkoon Elsa istuu luontevasti,  ihmisen nimen saaneena kuitenkin vähemmistössä.

Elsan kennelnimi on Sweetheart, pentueen nimiteemana kun oli sydän. Ja nyt sitten muistankin, että meidän vanhempien ehdotus koiran nimeksi oli Hertta, mielestämme napakka nimi luonteikkaalle ja temperamenttiselle mimmille, mikä ei sitten saanut perheessä laajempaa kannatusta. Hertan rinnalla tarjoilin Tyyneä, mutta ei sekään ottanut tulta.

Tyttäreltä se sitten tuli – Elsa. Lapsillani ei ollut tietoa tangosta  ”Elsa kohtalon lapsi”. Sen sijaan tytär oli lukenut Nopoloiden kirjan ”Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa”. Tyttären mukaan kirjalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä meidän Elsamme kanssa.

Värjötellessämme pihamaalla eräänä koleana kesäkuun alun päivänä yhteisten seinänaapuriemme tyttären ylioppilasjuhlissa naapuri paljasti oman tulkintansa:  koiramme tunnetaan kotikatumme valkoisena leijonana. Tätä taas ei voi ymmärtää kuin se, joka lapsuudessaan 1970-luvulla on nähnyt elokuvan Joy Adamsonin perheen afrikkalaisesta Elsa-leijonasta tai lukenut Adamsonin kirjoja.

Ihan sattumaa on sekin, että Elsa ja minä olemme kaimoja. Liisa ja Elsa kun tulevat molemmat nimestä Elisabeth langettaen päällemme ripauksen siniveristä ja pyhimyksellistä säväystä.

Elsalle järjestimme sitten illalla hemmotteluhetken. Tuikkukynttilät palamaan, Chopinia soimaan ja manikyyrille.

Elsasta olisi saattanut tulla Hertta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s