Tekstiilitaide yllättää Turussa

Väinö Aaltosen museossa Turussa on esillä kekseliästä, esteettistä ja mielikuvitusta ruokkivaa tekstiilitaidetta.  Kui? –näyttelyssä on mukana 46 taiteilijaa. Materiaalien, tekniikoiden ja toteutusten kirjo tarjoaa katsojalle monta oivallusta.

Kierrätysmateriaalien käytöstä kiinnostunut voi saada inspiraatiota omaankin työskentelyyn. Museon kahvilan seinää koristaa karamellipapereista tehty korea juhlamekko, farkkutilkuista on ommeltu Suomineito.

Marita Lappalaisen nappiolioiden viesti on surullinen, seinällä ylöspäin kiipeävistä hahmoista kaksi on pudonnut tylysti lattialle.

Marita Lappalainen_Pudotuspeli

Merja Pitkäsen pronssiin valetut villasukat ovat kunnianosoitus näille arkisille ja kotikutoisille kapistuksille.

MerjaPitkänen_Pieni muistomerkki

Kaija Kiurun puunrungoista ja kankaasta tekemä pylväikkö herätti heti halun värkätä oma tilkkutoteemi kodin koristeeksi. Ensin perintömetsästä kaadetaan oma runko (mieluummin kyllä käytetään myrskyn kaatamaa tai rakennustöiden takia kaadettua puuparkaa), sitten korjauskelvottomista perintötalon nojatuolin ja sohvanpäällisistä, tyynyistä ja polstereista ommellaan siihen esteettisesti muotoiltu jalka ja kapiteeli.  Siinä sitten voisi vuoroin halata puuta ja ihastella kauniita vanhoja kankaita. Tämä toteutus nyt oli omaa mielikuvittelua, mutta ehkä joku voisi tehdä oikeastikin.

Puunrunkopylväikköjen rinnalla kiemurtaa seinällä Helena Kaikkosen Going on – teos, jonka materiaalina ovat puunlehdet.

Yksityiskohta Kaija Kiurun Pylväiköstä taustalla Helena Kaikkosen puunlehtiteos Going on

Luontoon liittyy myös näyttelyn ehkä häkellyttävin työ.  Anni Rapinoja on tullut tunnetuksi puolukanlehti- ja pajunkissakengistään. ”Kui” – näyttelyssä  pyörii nyt hitaasti ja keveästi suuri kellonmuotoinen teos. Kauempaa katsoen arvelin sen olevan tammenterhoista tehty, mutta totuus on toisenlainen. Papanoista pujotellun teoksen työtovereiksi  Rapinoja on nimikyltissä kauniisti merkinnyt hirven, jäniksen ja rusakon.

Anni Rapinoja_Alku ja loppu

Kui? IX Tekstiilitaiteen triennaali, Väinö Aaltosen museo, Turku,  25.11.2012 asti.

2 thoughts on “Tekstiilitaide yllättää Turussa

  1. Kaija Kiurun toteemipuu on aivan hurmaava! Siihen saisi suvun historiaa vaikka kuinka monta vuosikymmentä. Ja Merja Pitkäsen pronssiin valetut villasukat ovat hauskat myös. Ne tuovat mieleeni Roland Perssonin valetut tyynyt Västra Skogenin metroaseman edessä Tukholmassa:
    http://www.solna.se/sv/kultur-bibliotek/konst/konstkalender/konstkalendern-juni-2011-forberedelse1/
    Onkohan kukaan kokeillut valaa tekstiilejä vaikka tavalliseen sementtiin tai kevytbetoniin?
    Annikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s