Joulumuisto 2.12.

ImageAsuin lapsena maalaiskansakoululla, missä isäni oli opettajana. Kotikeittiömme sähköhella oli aika pieni, ja paistoimmekin joulukinkkumme koulun keittolan vanhassa puilla lämmitettävässä uunissa. Kuusijuhlan jälkeen, kun koululaiset todistuksineen, paperipusseineen (sisällä omena ja pipari) ja joulukortteineen olivat lähteneet lomanviettoon, koulu hiljeni. Vaan isä palasi vielä lämmittämään uunia. Kun uuni oli valmis, kinkku kannettiin keittolaan: ohi tuoksuvan joulukuusen ja joulujuhlanäytelmän lavasteiden, läpi kirjastohuoneen ja sen Viisikko-rivistöjen. Muistan yönpimeän koulun, tulenkajon uunin luukun raosta, sopivasti aavemaisen tunnelman.  (Liisa L)

Entä mitä muistoja sinulla on joulupuurosta tai jostakin muusta jouluruuasta?

Neljä lastamme ovat hyvin perinnetietoisia. Syömme aina jouluaaton aamupäivänä riisipuuron, jossa pitää olla manteli. Olen unohtanut jo parina jouluna ostaa kokonaisia manteleita, joten olen nakannut kattilaan makaronin. Lapset muistavat vääntää vitsiä tästä muistamattomuudestani. (Soila O)

Muisto riisipuurosta toi mieleeni kadonneen joulupuuron mantelin. Mekin syömme jouluaattona lounaaksi riisipuuron, johon on kätketty manteli, joka tuo onnea. Vietimme joulua Yhdysvalloissa isolla joukolla, kolme lastamme olivat alle kouluikäisiä ja luonamme asui myös ylioppilastyttö, joka oli tullut meille lastenvahdiksi. Hän oli löytänyt amerikkalaisen poikaystävän ja jännitti kovasti, kuka saisi mantelin, koska ”mantelin löytäjä pääsee tulevana vuonna naimisiin”, hän tarkensi! Puuroa oli keitetty suuri kattila. Kukaan ei saanut mantelia, vaikka lautaset oli täytetty kukkuroilleen. Silja haki nopeasti lisää puuroa, mutta mantelia ei löytynyt vieläkään. Lopulta hän kaapi kattilan lusikalla – ei mantelia. Mihin manteli oli hävinnyt? Vuosien kuluttua vanhin poikamme kertoi, että hän oli saanut mantelin ja pelästynyt pahanpäiväisesti, että joutuu naimisiin ja nielaissut mantelin kokonaisena! Eikä hän ole naimisissa vieläkään. Suomalainen ylioppilastyttömme joutui hänkin palaamaan kotimaahan ilman sulhoa.(ALK)

Millainen on sinun jouluruokamuistosi?

Kurkista myös joulukalenteriin 2011.

Joulukysymykset

4 thoughts on “Joulumuisto 2.12.

  1. Eteisen viileässä oli kapakala liossa ja haju oli kamala, mutta kun jouluna lopulta sai lipeäkalaa, oli maku aivan ihana. (Raija R)

    • Lapsena lipeäkalaa oli aina joulupöydässä. Se oli eniten vanhempien herkku. Itse en koskaan oppinut siitä pitämään. Ihan pikkuisen maistelin.

  2. Jouluaaton aamuna isä teki riisipuuroa ja laittoi ihan perinteiseen malliin sekaan yhden mantelin. Sitten kun syötiin puuroa, siskoni löysi tuon kyseisen mantelin. Minä ja veljeni tulimme tietysti kateellisiksi, joten isä piilotti puuroon vielä kaksi mantelia. Nykyään puurossa on aina vähintään kolme mantelia. (Eeva M)

    • Hei Eeva, meilläkin on harrastettu tuota. Puuron ääressä voi jännittää tuleeko nolla mantelia vai monta mantelia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s