Eläinmuisto tekee hyvää

Työtoverini Kimmo esittelee suloisia kuvia koiranpennustaan. Kahden kuukauden ikäinen nappisilmä on äskettäin noudettu kennelistä. Pentu vilistää tietokoneruudulla. Se leikkii leluankan kanssa ja tuijottaa ruokakuppia velipoika vieressään.

Sydämet sulavat meillä katsojilla. Työn kiire unohtuu. Olemme vilpittömästi yhtä mieltä: ei ole ihanampaa, kuin tuo valkoturkkinen hurmuri.

Kokosin pari vuotta sitten perheen ja lähisuvun eläinmuistoja. Antoisampaa muistelun teemaa saa hakea. Melko vähäisin ponnistuksin kasassa oli 54 pientä muistoa. Siipikarjamuistoja oli niukasti eniten, seuraavaksi tulivat possut ja hevoset. Lemmikkieläimet jäivät tässä kokoelmassa vähemmistöön: koirat, kissat ja kanit. Samoin metsän eläimet.

Sain kirjattua ylös esimerkiksi nämä: Äksy Orvokki, Hevonen nimeltä Karhu, Possu, joka pelkäsi ukkosta.

Ja myös nämä: Huonohenkisen porsaan hoito, Kalkkunat konepellillä ja Pässi pommituksessa.

Olin yllättynyt eläinten määrästä. Käsittelemättä jäivät vielä esimerkiksi muuttolinnut, täit, hiiret ja myyrät.  Kukaan ei voi mitenkään väittää, ettei hänellä olisi jotain eläinmuistoa.

Eläimet ovat sympaattinen näkökulma omaan historiaan. Sisäinen hymy leviää lemmikkejä ja kotieläimiä ajatellessa, ehkä verenpainekin laskee kuten oikeaa eläintä silitellessä.

Eläimiä näkee myös vanhoissa muotokuvissa ja valokuvapotreteissa. Kuin perheen jäseniä.

Mitkä eläimet kuuluvat sinun historiasi eläingalleriaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s