Eläinmuisto – Villi Musta, Inssi ja kesävasikka Lillukka

Jatkan hetken aikaa bloggausta eläinmuistojen teemalla. Viime kevätpuolella jaoimme lintumuistoja. Niitä löydät kategoriasta eläimet.

Nyt keskitytään muihin eläimiin. Viime joulukuun joulumuistoissa vilahtivat mm. kuusen alla viihtyvä kani Amanda Mimosa ja kuusessa temppuileva kissa Ester sekä joulusaunassa sirittävä sirkka.

Jaan itse muutamia lähipiiriltä koottuja pikku eläinmuistoja. Sitten olisi hauska saada muistoja lisää!

Tässä muutama oma muisto.

Inssi
Pienenä toivoin kovasti omaa koiraa. Sellaista ei kuitenkaan hankittu. Ystäväperheellä Anttiloilla oli newfoundlandin koira Inssi. Inssi asui koirankopissa ympäri vuoden. Se oli musta, valtavan suuri ja kiltti ja kuolasi kamalasti. Kerran se vei tumppuni. Inssin suussa siitä tuli ihan märkä.

Villi Musta
Musta-kissa tuli meille naapurista, kun vanhat Hämän pappa ja mamma kuolivat. Musta kävi meillä välillä syömässä, mutta eleli muuten villikissan elämää. Jonkin ajan kuluttua Mustaa ei enää näkynyt. Isän mukaan kettu vei Mustan. Mustasta on joitakin mustavalkoisia valokuvia. Ne olivat jo lapsena valokuva-albumini suosikkeja.

Kesävasikka Lillukka
Kun olin noin kuusivuotias, mummu ja vaari päättivät vastata toiveeseeni lemmikistä. Lillukka tuotiin traktorin peräkärryssä mummulaan minulle kesävasikaksi. Se oli kärryssä säkissä, jalat vain näkyivät.
Vanhaan pikku navettaan oli tehty Lillukalle karsina valmiiksi. Olin järjestellyt mummun kanssa vasikan kotia kuntoon. Kun se sitten saapui menin puhtaille oljille Lillukan viereen maate. Ajattelin, että vasikka tuntisi olonsa tervetulleeksi. Tämän tervetuloseremonian jälkeen karsinassa ei sitten voinutkaan myöhemmin maata.
Lillukka oli ulkona liekanarussa ja söi ruohoa. Joskus talutin sitä pitkin pihaa ja vasikka jolkotti villinä ja heitteli takajalkojaan. Kerran Lillukalle tuli pöhö. Sen vatsa paisui kuin ilmapallo. Pöhö saatiin parannetuksi, en kyllä muista miten.
Toisen kerran vasikka pääsi irti liekanarustaan ja poukkoili pihassa ja taloa ympäri. Pelkäsimme, että se säntää tielle ja jää auton alle. Onneksi Lillukka saatiin kiinni.
Syksyllä kesän mittaan potristunut Lillukka vietiin isojen lehmien luokse maalaistaloon.

Jatkossa seuraa vielä lisää pikku muistoja ainakin kanista, koirasta ja kissasta, hevosesta, hyppelevistä särjistä, täistä ja ehkäpä vielä käestä, karhusta ja hiirestä.

Entä mitä sinä muistat?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s