Eläinmuisto – kissoja

Odottelin Pasilan asemahallissa junaa, kun hallin poikki käveli pipopäinen nuorimies, reppu selässä ja punaista kassia kantaen.

Kassimiehen ohittaessa minua kuului yhtäkkiä vaativa ”iuu”. Nuorimies jatkoi matkaansa ilmeenkään värähtämättä.

Vastapäätä penkillä istui keski-ikäinen nainen laukkuineen ja pikkupoika suuren mustan sellokotelon kanssa. Nainen ja poika terästäytyivät, meidän kolmen tuntemattoman katseet kohtasivat.

Iuu” kaikui asemahallissa uudestaan. Hymyilimme, me ventovieraat. ”Iuu.”

[Tyttäreni huomauttaa, että kissa ei voi äännellä ”iuu”, vaan ”miauu”. Näin minä kuitenkin kissan asemalla kuulin, ja monta kertaa.]

Hieman riutunut aamu sai matkustamista protestoivan kissan ja hymyilevien tuntemattomien myötä uutta pontta. Hyvää tuulta tuovat myös kuulemani kissamuistot.

Ukki kertoi kissamuiston nuoruudestaan 1940-luvulta.

Arpinaama

Kun ukki nuorena miehenä kävi ensi visiitillä mummun kotona, hän tapasi siellä niin suuren kissan ettei sellaista ollut koskaan ennen nähnyt. Kolli oli paitsi iso, myös julman näköinen. Se oli selvästi osallistunut useampaankin kissatappeluun. ”Yhtään ei tehnyt mieli silittää”, muistelee muuten niin eläinrakas ukki.

Asko kertoi kissoista kotona ja mummolassa 1960 -70-luvulla.

Tuure Vietnam

Arvo-papalla ja Maija-mummulla oli mustavalkoinen kissa. Se eleli navetan vintillä. Askon pikkuveli antoi kissalle nimeksi Tuure Vietnam.

Justus

Perheen lastenhoitajan kissa sai pentuja. Yhdestä pennusta tuli perheen lemmikki. Musta Justus-kissa asui ensin kesän perheen kanssa mökillä ja muutti sitten vastavalmistuneeseen omakotitaloon. Sen falskanneesta hiekkalaatikosta on vieläkin jälki kesämökin uunin vieressä.

Justus piti nakeista ja makkarasta. Se nukkui mielellään karvalankamatolla, jossa yön jälkeen oli kissankokoinen painauma. Omakotitalon ympäristössä oli paljon myyriä ja Justus metsästi ja söi niitä niin, että maha venyi. Kissa kuljeskeli vapaana ja raapi ovella, kun se halusi sisään.

Kerran Justus kiipesi naapuripappilan koivuun ilkeää kollia pakoon. Onneton Justus oli korkealla puussa, eikä tahtonut tulla alas. Harkittiin jo palokunnan hälyttämistä, mutta Justus selvisi kuitenkin puusta omatoimisesti. Muutaman vuoden ikäisenä Justus katosi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s