Eläinmuisto – Tusse-karhu ja citykarhu

Oletko kuullut kertomuksia villeistä eläimistä lemmikkeinä? Vuoden takaisissa lintumuistoissa kerrotaan Kalle-variksesta, lehtopöllön poikasista Nikosta ja Kikosta sekä Kiiu-maakotkasta.

Hilkka lähetti muiston mumminsa lemmikkikarhusta.

Mummi ja Tusse-karhu

Mummini perhe asui 1800-luvun lopulla Hiitolassa. Mummin isä oli Hiitolan asemapäällikkö ja innokas metsämies. Kevättalvella 1895 metsästysporukka oli ampunut emokarhun, jolla oli neljä poikasta. Ne jaettiin seurueen kesken. Sillä tavoin Tusse-karhu tuli mummin perheeseen. Se oli ainoa noista karhunpennuista, joka jäi eloon. Mummi oli tuolloin noin kuusivuotias.

Tusse oli täysin kesy, ja siitä oli paljon seuraa mummilleni, joka oli ainoa lapsi. Koska Tusse oli luonteeltaan lempeä ja leikkisä, se sai enimmäkseen liikkua vapaana. Se oli myös utelias ja pisti halukkaasti kuononsa joka paikkaan. Mummi kertoi, että se muun muassa putosi kaivoon kurkisteltuaan sinne, ja piti sitten hinata sieltä ylös suurella vaivalla. Se söi puuroa ja muuta tavallista ruokaa, mutta oli myös aikamoinen herkkusuu ja perso makealle. Tusse ehti olla mummini lemmikkinä kolme vuotta. Sinä aikana siitä kasvoi iso uroskarhu. Sen tempauksista liikkui paikkakunnalla monia juttuja ja sitä käytiin myös katsomassa.

Kaikki eivät ikävä kyllä kuitenkaan pitäneet siitä, että Hiitolan aseman seudulla liikuskeli vapaana oleva karhu. Joku oli valittanut Tussesta Valtionrautateille, ja niin perheen ja ystävien suruksi Tusse oli lopetettava. Tussen muisto on pysynyt elävänä jo neljän sukupolven ajan. Mummin perheessä harrastettiin valokuvausta, ja Tussesta on säilynyt muutamia valokuviakin. Mummi muisteli aina mielellään rakasta lapsuutensa lemmikkiä.

Therese, Alice ja Tusse 1895

Therese, Alice ja Tusse 1895

Hilkan lemmikkikarhu-kertomuksesta tulee mieleen 2000-luvun karhutarina. Sen on kertonut lasteni ukki ja mummu.

Citykarhu yllättää lehdenjakajan

Lehdenjakaja oli marraskuisena aamuna kello viisi tuomassa Hämeen Sanomia ukin ja mummun taloon, kun karhu tuli vastaan Saaristenkadun ja Koulukadun kulmauksessa. Järkyttynyt jakaja teki oitis hälytyksen poliisille. Karhu jolkotteli menojaan ja havaintoja katujen varsilta tuli sieltä ja täältä. Mesikämmenen suunta oli torin ohi ja yli Vanajaveden, kohti Tuulosta. Karhun kulkureitillä lapset päiväkodeissa ja kouluissa pysyttelivät poliisin neuvosta sisällä ja kotiin kaikki päästettiin vain vanhempien kyydissä. Karhu hävisi kaupungin toisella laidalla metsään eikä sitä sen koommin nähty.

Onko sinulla muistoja villeistä tai kesyistä metsän eläimistä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s