Eläinmuisto – ääniä kesämökillä

Varhaiskasvattajien kurssilla Päivi kertoi muiston käestä.

Kun viime kerralla kävimme lyhyesti läpi maakuntaeläimiä ja listalta löytyi Pohjois-Karjalan kohdalta käki, niin se tuntui heti täysin tutulta, luontevalta – tietenkin Pohjois-Karjalan eläin on KÄKI. Lapsuuteni ja nuoruuteni kesät vietin lähes aina mökillä ja jostain kumman syystä siellä näki todella vähän nelijalkaisia eläimiä. Jos hiiri vipelsi jossain, se oli suuri ihmetyksen ja innostuksen aihe. Eläimet, joita näimme, olivat lähinnä kaloja, hyönteisiä tai lintuja. Käkeä näki harvoin mutta sen kuuli tuon tuosta ja vieläkin kun kuulen käen kukkuvan, siitä tulee jotenkin jännittävä olo.

Mummi oli kertonut minulle, että kun kuulen käen kukkuvan, niin kannattaa laskea kukuntojen määrä: se kertoo sen, kuinka monen vuoden kuluttua ”pääsee” naimisiin. Aika pian tämän jälkeen sattui seuraavaa: oli taas kesäilta ja jo oikeastaan yö. Olin mennyt nukkumaan ja kuinkas ollakaan mökissä oli sisällä ainakin tuhat itikkaa. Hermostuin siihen ja päätin lähteä ulos nukkumaan, ajattelin että ulkona ei voi olla enempää itikoita. Panin pitkäkseni terassille ja heti kohta kuulin käen kukkuvan järven vastarannalla. Laskin ja laskin, ja pääsin valehtelematta useaan kymmeneen kukuntaan. Jotenkin luotin mummin tarinaan ja suorastaan tulin surulliseksi ja ajattelin, että en koskaan tule menemään naimisiin. Tämän tapahtuessa oli vähän yli kymmenen.

Nykyään olen naimisissa, mutta aika pitkään kesti ennen kuin vastaan tuli mies, johon halusin sitoutua. 

Jaan täysin Päivin kokemuksen lapsuuden kesämökkielämän eläinkokemuksista. Keskellä luontoa oltiin, mutta itikoita lukuun ottamatta eläimistö oli silmin näkymättömissä. Muuten läsnä kyllä: kalojen molskahduksissa, kärpäsen ja ampiaisen surinassa, lokin naurussa, kaikenlaisissa rasahduksissa ja kohahduksissa illan hämärissä. Vedessä, ilmassa, metsän kätkössä.

Oman lapsuuteni kesämökkeilyn eläimiin kuuluivat erityisesti lättyjä syövät särjet ja kuikka. Iso rantakivi toimi meillä laiturina ja sen ympärillä pyöri särkiparvia. Edellispäivän lätyt maistuivat niille hyvin. Kun kiveltä heittelin lätynpaloja, särjet hyppivät pintaan niitä hakemaan.

Illan tullessa kaikuivat tyynellä järvellä kuikkien voimakkaat, surumieliset huudot. En muista koskaan nähneeni itse lintua ja myöhemmin hämmästyin aika tavalla, kun näin linnusta kuvan. Se ei vastannut mielikuvaani tuosta salaperäisestä laulajasta.

Kuuntele käkeä täältä:http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/kaki

Kuuntele kuikkaa täältä:http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/kuikka

Sukuseikkailu ja maakuntaeläimet: lue täältä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s