Eläinmuisto – kili pelastuu

Seuraavassa eläinmuistossa ollaan täpärässä tilanteessa, mutta neuvokkuus palkitaan. Ulla kertoo:

Sodan aikana ja sen jälkeen oli kaupungin omakotialueella sijaitsevassa kotitalossamme mm. vuohia, joiden kilit olivat lemmikkejäni. Vuohen maidosta en kovin pitänyt ja varsinkin lämpimänä se oli lievästi etovaa. 

Seuraava kilijuttu on ilmeisesti ajalta ennen syntymääni.

Pikkuinen kili ei alkanut hengittää syntymänsä jälkeen ja sitä yritettiin elvytellä eri keinoin. Maatalosta kotoisin ollut äitini saapui myös paikalle ja otti ja puhalsi pikkuiseen suuhun muutaman kerran ja valkoinen nyytti virkosi!     

Tämä tapahtui paljon ennen varsinaisen suusta suuhun -menetelmän läpilyöntiä. Kilin virvoituksesta kuuleminen sai äitini näyttäytymään sankarin roolissa, mitä hän ilmeisesti siinä tilanteessa olikin.

Ja Ulla jatkaa:
Varsinainen Sankari hän oli sitten 50-luvulla pelastaessaan kaupungin uimarannassa laiturin alta hukkuneena vedetyn naapurin pojan samalla menetelmällä. Äiti tuli töistä pyörällä viilettäen ja näki rannassa ihmisjoukon kerääntyneenä kehään seisomaan. Tuttu paikka, hänenkin lapsensa kävivät täällä uimassa.  Äiti kurvasi rantaan, läpi avuttomana seisovan ihmismuurin ja nappasi pojan mahan alta kiinni ja nosti kaksinkerroin ylös. Vesi tulvahti ulos ja poika virkosi.

Eläinmuistot päättyvät tällä erää näihin selviytymistarinoihin. Huhtikuussa jatketaan aiheena tärkeät paikat.

Hyvää pääsiäistä!

Ulla ja kili

Ulla ja kili

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s