Äidit ja syntymän paikat

Lupasin siirtyä eläinteemasta seuraavaksi tärkeiden paikkojen pariin. Näin kesän korvalla tärkeistä paikoista tulee varmaan monella mieleen pihat ja puutarhat, kesänviettopaikat tai kesäretkien kohteet.

Äitienpäivänä viivähdän hetken syntymän paikoissa.

Äidiksi tulon kaoottisen kirkkaita hetkiä on se kun maailmaan ponnistettu ihmisen alku vetää ensimmäisiä hengenvetojaan uupuneen synnyttäjän sylissä. Yhteistä taivalta on tehty jo pitkään, mutta nyt ollaan kasvokkain, sinä ja minä.

Esikoiseni syntyi hellepäivän iltana Helsingin Kätilöopistolla. Pitkän odotuksen jälkeen liikkeelle lähdettiin yhtäkkiä. Jalkapallon maailmanmestaruusottelu Mexico-Bulgaria jäi mieheltä kesken. Aamuyöstä Toyota starttasi kohti synnytyslaitosta. Kadut olivat hiljaiset ja odottavat.

Synnytyssairaalan korkea rakennus, käytävät, hissit, sairaalahuoneet, sydänäänikoneet, vauvankaukalot, suihkut, sermit, ikkunalaudat ja tuliaiskukat, kesän valoisuus, kaikki tatuoitu muistiin äidiksi tulon kulisseina.

Miten äitini tuli äidiksi tai isoäitini. Siitä en sitten tiedä juurikaan mitään. Ei tullut puheeksi.

Paikat tiedän, siis jotakin voin koettaa konstruoida: puitteita, vuodenaikoja, liikkumista ja kulkupelejä.

Äitini tuli äidiksi Hämeenlinnan Höyhensaarella. Talo on edelleen olemassa. Punatiilinen kerrostalo Rauhankadun varrella ei erotu mitenkään katukuvasta. Vauva asui ensimmäiset päivänsä Höyhensaarellla huoneessa nimeltään Prinsessa Ruusunen. Ristiäisiin asti äiti ja esikoinen majoittuivat anoppilassa. Siellä suvun vanhat naiset vahtivat haukkana vauvan ensi vaiheita. Minäkin synnyin Höyhensaarella sitten myöhemmin ja sain sieltä isältä kyydin kotiin pikku-Fiatilla.

Mummuni synnytti esikoisensa 1920-luvulla anoppilan vaatimattomassa kamarissa tai saunassa kantahämäläisessä maalaiskylässä. Isoäitini matkusti Hämeenlinnasta junalla Helsinkiin Mehiläisen sairaalaan ja menetti siellä ensimmäisen lapsensa. Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin minä sain nimeni tämän pikkuisen mukaan.

Tänä äitienpäivänä olen toivonut, että ajelemme isoäitini lapsuusmaisemiin ja viivähdämme Leppäkosken asemalla. Asemalla siksi, että erikoista kyllä, isoisoäitinikin lähti 1880-luvulla Hämeestä junalla Helsinkiin synnyttämään. Jos ei olisi, luultavasti meitä jälkeläisiä olisi vähän pienempi joukko.

Hyvää äitienpäivää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s