Mitä seinilleni ripustan? – Presidentit kertovat lempitauluistaan

Isoäidin talossa, mustan pianon yläpuolella oli isoisän taulu. Isoisä oli maalannut jäljennöksen Anders Zornin ”Kylpevistä tytöistä rannalla” (1890). Kuvassa kolme alastonta neitoa kesäilee rantakalliolla. Yksi riisuu vielä sukkaansa, toiset aprikoivat veteen menoa. Tyttöjen vene keikkuu poukamassa.  Taulu miellytti minua lapsena. Aistin siinä kesän lämpöä ja aikuisuuden salaperäisyyttä.

Tämä isoäidin talon yksi tärkeä koristus on nyt meidän olohuoneessamme. Muisto isoisästä, joka kuoli kauan ennen syntymääni. En koskaan tullut kysyneeksi, mitä isoäiti taulusta itse ajatteli.  Tai mikä oli hänen lempitaulunsa niistä monista, joita isoäidin seinillä lapsena katselin.

Isoäidin kodin taulut tulivat mieleeni, kun kävin Ateneumin kesänäyttelyssä. Sillä kotini on linnani  – ja linnassa on aarteeni. Tällä kertaa presidentinlinnassa, jonka taideteoksia ja esineistöä on siirretty peruskorjauksen alta taidemuseoon, kaiken kansan nähtäville.

Presidentinlinnan taideteoksissa on suomalaista romanttista maisemamaalausta ja kultakauden teoksia: Werner Holmbergin, Hjalmar Munsterhjelmin, Edelfeltin, Gallen-Kallelan ja Halosen maalauksia. Runsaat meri- ja laiva-aiheet kertovat yhteyksistä maailmalle ja vaurautta tuovasta kaupankäynnistä. On lintuja (von Wright) ja vähän sotaakin, kuten jääkäreiden saapuminen Suomeen ja Krimin sodan meritaistelut.

Kodikkuus tuskin on ensimmäinen asia, joka presidentinlinnasta tulee mieleen.  Kuitenkin juuri kodikkaalta tuntui, kun kierteli Ateneumin näyttelyä audioguide korvilla ja kuunteli, kun talon isännät ja emännät esittelivät omia lempiteoksiaan. Sympaattisessa äänioppaassa ovat mukana kaikki elossa olevat presidentit puolisoineen.

Jenni Haukio on valinnut äänioppaaseen Akseli Gallen-Kallelan pienikokoisen ”Talvimaiseman”. Se on runollinen ja japanilaishenkinen. Haukion kuvassa puun oksalla näkemää lintua en saanut millään silmiini, vaikka kuinka yritin. Sauli Niinistö esittelee Pekka Halosen taulua ”Poika rannalla”. Mietteliäs taiteilijan veli istuu rantakivillä viimeisenä kesänä ennen kuolemaansa.

Tarja Halosen lempitaulu Elin Danielson-Gambogin ”Nuori äiti” muistuttaa katsojaansa naisasiasta. Martti Ahtisaari liittää suosikkiinsa omien tärkeiden arvojensa puolustamisen (”Talonpoika Matts Kankkonen”). Eeva Ahtisaari muistelee, millaista oli olla muotokuvamaalarin mallina.

Tellervo Koiviston miehensä puolesta äänioppaaseen kertoma muisto on tarinallisin. Edelfelt teki tilaustyönä maalauksen Kööpenhaminan satamasta, keisarin puolison kotikaupungista. Maria Feodorovna näki taulussa tutun maiseman. Mauno Koivistolle sataman itsevarmat merimiehet muistuttavat isän nuoruuden seikkailuista merillä, ensimmäisen maailmansodan aikaan salpietarilastia Chilestä tuovassa purjelaivassa.

Kun on kuunnellut linnan emäntien ja isäntien kertomukset tauluista, on ihan luontevaa jatkaa tutustumalla linnan arkeen. Ääniopastus ei jatku esineistön parissa, mutta sen voi miltei kuvitella.

”Tässä on minun kristallikruununi”, asukas kertoo. ”Tässä mahonkinen lempituolini, työpöytäni ja kultakehyksinen peilini. Tuo tuossa on minun parempi kahviastiastoni, se venäläinen ja tässä uudempi sinisävyinen. Tässä hiottu viinilasini, mausteikkoni , kananmuna- ja paahtoleipätelineeni.”

Näyttelyn esineistö on juuri sopivan suppea, että siitä saa otteen. Kuin olisi erityisen äveriään sukulaisen  astiakaapilla.

Tasavallassa ei peritä kruunua. Presidentinlinnan asukkaat ovat kuitenkin oma jatkumonsa, melkein kuin aateliskartanoiden tai kuninkaanlinnojen esi-isät. Näyttelyssä omalaatuista, vähän groteskiakin tunnelmaa luo presidenttien pronssipatsaiden rivistö, josta enkelinsiipimäisten ulokkeiden keskeltä hymyilevä Halonen erottuu. Puolisoiden muotokuvagalleria on aseteltu samaan tilaan. Presidenttejä edeltävät tsaarit, jotka muutaman kerran vierailivat linnassa hekin. Somassa potretissa poseeraa Aleksanteri III:n perhe, nuoremmat pojat linnan lattialla rennosti risti-istunnassa.

Presidentinlinna on instituutio ja vallan merkit sen mukaiset. Lempiteoksiaan esittelevät maan isät ja äidit antavat kansalaisilleen hyvän toimintavinkin sovellettavaksi arkisempiinkin oloihin. Kannattaisiko kysyä mummolta, miksi hänen kotinsa seinällä on juuri tuo taulu?

Ateneum, Linnan aarteet 1.9.2013 asti
Ääniopas näyttelyyn

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s