Tärkeitä paikkoja – puutarhassa

Jotain mukavaa on siinä ajatuksessa, että jossain on puu, joka on nähnyt minut jo pienenä lapsena. Mummolan pihassa, koulun portilla, oman kotikerrostalon nurkalla.

Tai että jossakin on vielä piha ja puutarha, jossa olen leikkinyt. Paikka, jossa kasvavat vielä samat perennat ja pensaat, villeinä tai moneen kertaan uudistettuina ja jaettuina, pohjimmiltaan kuitenkin samoina. Eikä hassumpaa ole sekään, kun pieni syreenintaimi, ukonhattu tai särkynyt sydän lähtee maailmalle ja juurtuu kukkapenkkiin uusissa maisemissa, uusien sukupolvien iloksi.

Tällaisia ajatuksia heräsi Tuusulan Halosenniemessä Maijan puutarhassa kierrellessä. Taidemaalari Pekka Halosen perheessä puutarhalla oli suuri merkitys omavaraistalouden ylläpitäjänä sekä kauneuden tuojana. Pekka maalasi uhkeita tomaatteja ja muitakin puutarhakuvia, kuten kirkkaan punaiset lastenrattaat puun varjossa.

Image

Nyt entisöidyssä puutarhassa kasvavat niin kaalit kuin raparperit, omenapuut, ruusut ja villit lupiinit. Kävijän kulku käy pitkin Pekan punatiilistä latomaa polkua.

Image

Osana Halosenniemen kesänäyttelyä ”Puutarhajuhlat” perennojen ja pensaiden keskellä tunkiota tonkivat myös tuusulalaisen Silja Purasen possut.

Image

Olen itse ihan liian kärsimätön puutarhanhoitajaksi, mutta täysin itsekkäästi nautin muiden ahkerien kädenjäljestä. Yksi näistä ahkerista on lapsuudenkotinsa pihalla tuoksuvien sireenien ja omenapuiden alla teetä nautiskeleva Ulla, joka muistaa, ettei porkkanapenkin kylväminen ja kitkentä ollut lapsena yhtään kivaa. Vaan perspektiivi sitten saattaa muuttua.

Ulla kertoo:

”Nyt asuessani eläkeläisenä taas samassa talossa ja hoitaessani samaa puutarhaa ihmettelen, miten hauskaa toukokuinen puutarhatyö onkaan. Vihannespuutarha on vain murto-osa lapsuuteni aikaisesta, mutta samoja lajeja siellä on kuin äidillä.

Äidin purjot olivat paksuja ja tanakoita kuin nuoret hongat, minun vähän hoikempia. Perunavakojakin on vielä neljä varhaista siikliä varten. Omenapuut, karviaispensaat ja vattumaa ovat samat.

Puutarha ja koko pihamaa ovat kuin muistolehto, jossa kuljen yhdessä vanhempieni kanssa muistellen hauskoja ja harmittaviakin sattumuksia kaiholla ja kiitollisena.”

Halosenniemi, Puutarhajuhlat 29.9.2013 asti. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s