Väriä kuvassa – mitä väliä?

Vanhoissa perhealbumikuvissa mennyt jakaantuu kahteen aikakauteen. On 1960-luvun jo haapeutuneet värikuvat ja sitä vanhemmat mustavalkoiset kuvat. Värikäs nuorisomuoti, hipit, kuulento, Sarviksen muoviastiat toisaalla. Ankara sota-aika, jälleenrakennus, kansakoulun pulpetteihin ahtautuneet suuret ikäluokat toisaalla. Puhumattakaan tätä vanhemmista vuosikymmenistä.

Järki sanoo, että maailmassa on ollut värejä ennen värivalokuvauksen yleistymistäkin. Kuitenkin, omaa perhehistoriaa tarkastellessa mustavalkokuva ilmentää rajaa. Mustavalkoisuus etäännyttää, vanhoihin henkilökuviin liittyvä poseeraukseen asettuminen pysäyttää. Vanha mustavalkokuva ei ikään kuin kerro kaikkea, se kutsuu täydentämään itseään, kuvittelemaan ja aavistelemaan.

Gallen-Kallelan museossa Tarvaspäässä on näytteillä värivalokuvia yli sadan vuoden takaa. Venäläinen Sergei Prokudin-Gorski (1863-1944) on värivalokuvauksen pioneeri ajalta kauan ennen nykymuotoisen värikuvauksen syntymistä. Prokudin-Gorski kuvasi mm. samoilla seuduilla Karjalassa missä liikkuivat myös aikalaisensa valokuvaaja I.K.Inha ja taidemaalari Akseli Gallen-Kallela.

Tiettävästi ensimmäiset kolmivärikuvansa hän kuvasi 1903 juuri Saimaalla ja Karjalassa ja sai sitten tsaarilta luvan kuvata kaikkialla kotimaassaan. Vallankumouksen jälkeen Prokudin-Gorski asui Norjassa ja Englannissa, kunnes asettui 1920-luvulla Ranskaan. Valokuvaajan negatiivit ostettiin tämän kuoleman jälkeen Yhdysvaltain kongressin kirjastoon.

Sadan vuoden takaiset värikuvat ovat kiehtovia. Saimaan kanavan alku Lappeenrannan Lauritsalassa näyttäytyy vehmaana ja vihreänä. Valkoinen Laika-koira rentoutuu aurinkoisena päivänä syvänsinisen järven rannalla. Näyttelyn kuvissa on maisemien lisäksi kanavia, järeitä korkealle kaareutuvia siltoja, rautateitä, laivoja. Liikettä, eteenpäin menemisen meininkiä.

I.K.Inhan klassiset mustavalkokuvat lomittuvat näyttelyn värikuviin. Taidokkaat, sävykkäät kuvat tuntuvat tässä seurassa esteettisiltä, mutta kylmiltä. Värikuva ikään kuin herättelee myös muita aisteja. Aaltojen liplatus ja auringon lämpö Laika-koiran maatessa rannalla, lintujen äänet Saimaan kanavan halkomassa keväisen vihreässä metsikössä. Tupakan tuoksu puutavaralaivan kannella.

Ajatusleikki kiehtoo. Miten lukisin omia perhealbumikuviani viime vuosisadan alkupuoliskolta, jos katselisin niitä väreissä? Muuttuisiko jokin, tulisiko historia lähemmäksi ja todemmaksi? Kuten mummo ja mummolan kuistin peittävä syvänvihreä villiviini? Rantakalliolla uima-asuissaan istuvat kolmikymppiset isovanhemmat? Kuka tietää!

Gallen-Kallelan museo: Värivalokuvia ennen värifilmiä, 7.9.2013 – 26.1.2014

Henkilökuva väreissä vm 1909

Henkilökuva väreissä vm 1909

Laika-koira ottaa rennosti 1915

Laika-koira ottaa rennosti 1915

Saimaan kanavalla 1903

Saimaan kanavalla 1903

Puutavaran kuljetusta 1915. Valokuvaaja Sergei Prokudin-Gorski takana vasemmalla.

Puutavaran kuljetusta 1915. Valokuvaaja Sergei Prokudin-Gorski takana vasemmalla.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s