Soittorasia

Nojailin kädet taskussa kioskin seinään ja katselin merelle. Ryhmä kiinalaisia opiskelijoita käveli ohitseni Susisaarelle. Risteilyalus lipui ääneti Kustaanmiekasta kohti satamaa.

Kioskista kuului hihkuntaa ja käsien läpsyttelyä. Tonttujen tammipeli oli päättynyt linnoitustontun voittoon. –Miten olisi Terho, vielä yksi erä laivatontun kajuutassa, linnoitustonttu kuului sanovan. Terho ryki hieman ja siveli partaansa. Katsoi minua ikkunan läpi kysyvästi. Nyökkäsin. Mikä minä olen estämään vanhoja ystäviä tapaamasta toisiaan.

Saattelin tontut telakalle. Vedestä tyhjennetty telakka-allas oli täynnä talviteloilleen peiteltyjä veneitä. Tuuli riepotteli suojapressuja. Kävelimme ohi lautakasojen ja maassa kiemurtelevien köysien. Suurten nosturien koukkupäiset vaijerit heiluivat ilmassa.

Saavuimme Poseidon-nimisen aluksen luo. Terho ojensi minulle paperilappusen. –Tässä sinulle pieni pyyntö. Jos siis voisit, sillä aikaa kun me…

Puhuri vei Terhon loput sanat, ja kaverukset jo laskeutuivat portaita alas laivan kannelle. Heilautimme toisillemme kättä. Käännyin takaisin ja poistuin telakalta.

Tultuani taas kioskin kulmalle pysähdyin ja kaivoin taskustani tontun muistilapun. Siinä luki:

Lelumuseo. Siellä hyvin Hieno Soittorasia. Soitetaan sen musiikkia Nukeille. Tarpeellinen. Muuten ei tule JouluTunnelma  pikkuisille. Voitko hoitaa homman? Terho Tonttu

-Missä on Lelumuseo, kysyin itseltäni. Vastaus tuli kissan hahmossa. Sama katti, joka auttoi minut kioskille oli nyt ilmestynyt viereiselle sillalle. Seurasin kattia sillan yli ja pian saavuimme valkoiselle puuhuvilalle. Kissa kiipesi portaat ja luikahti oven raosta sisään kuin kotiinsa.

Huvilassa räiskähteli takkatuli. Nyt vasta huomasin kuinka viluissani oikeastaan olin. Tulen loimu heijasteli pöydällä seisovan samovaarin kuparinhohteisessa pinnassa. Tuoksui teelle, omenapiirakalle, kanelille, vaniljalle.

Nuket ja nallet katselivat ääneti vitriinien lasien takaa.  Niiden katseesta ei saanut oikein selvää.  Teki mieli ajatella, että se oli jotenkin pitkästynyt. Tulkitsin parhain päin: odottavat jotakin.

Soittorasia löytyi onneksi helposti. Väänsin sen käyntiin. Helisevä kellopelin sointi täytti huoneen. Suljin silmäni. Olin omassa huoneessani, kerrossängyn yläpetillä. Isä luki ääneen unisatua minulle ja pikkuveljelleni. Katuvalo väikkyi tummien puunoksien takana.

Soittorasian laulu hidastui. Kumarruin vetämään sitä käyntiin uudelleen. Näytti siltä kuin nuket olisivat hieman eri asennossa kuin äsken. Nuo posliinipäät, guttaperkkakasvot, kangasmollamaijat. Jokin hymyn tapainen häivähteli niiden silmien seudulla.

Sitten tuo ruskea nalle tuossa. Olen ihan varma, että se istui tänne tullessani tuolla ylähyllyllä muiden karhujen joukossa.

Suomenlinnan Lelumuseo

Suomenlinna

Telakalla. Tämä vähän tärähti.

Telakalla. Tämä vähän tärähti.

Tänne Terho ja linnoitustonttu menivät jatkamaan peliä.

Tänne Terho ja linnoitustonttu menivät jatkamaan peliä.

Matkalla telakalta lelumuseolle ohitin tämän ikkunan.

Matkalla telakalta lelumuseolle ohitin tämän ikkunan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s