Hotelli- ja ravintolamuseon Big Ben –baarissa virkistäytyneet Terho Tonttu ja ystävänsä Vili halusivat viedä minut Kaapelitehtaan valssaamoon.
Astuimme Naudan historian museoon. Tämä näyttely ei ole pienille lapsille.
Tontut kiersivät näyttelyä vakavina. Tonttujen ikiaikainen tehtävähän on ollut pitää huolta eläimistä. Terhollakin on ollut omat vaiheensa navettatonttuna, Vili taas on työskennellyt hevostallissa.
Nautakulttuuri on vanhempi kuin ihmiskulttuuri. Taiteellistieteellinen näyttely kertoo naudan viimeisistä 150 vuodesta, ajasta jolloin ihmisen ahneus on ajanut naudan historiattomuuden aikaan. Voiton tavoittelusta kärsii nautojen ohella ihminenkin. Taiteilijat Laura Gustafsson ja Terike Haapoja kirjoittavat näyttelyesitteessä:
Valtaosa ihmisistä, koko muu eläinkunta ja luonto on välineellistetty taloudellis-byrokraattisen koneen polttoaineeksi vain, jotta yksi prosentti ihmisistä, vähemmistön vähemmistö, saisi voittonsa.
Tämä on provosoivaa puhetta. Mutta jalostusoppi, teollisen tuotannon voittokulku ja satatonnarit pistävät kyllä mietteliääksi.
Vuonna 1958 kurikkalainen Ayrshire-lehmä Nopsa lypsää ensimmäisenä Suomessa yli 100 000 kiloa maitoa.
Vuonna 2013 Holstein-lehmä Jella Pielavedeltä lypsää yli 200 000 kiloa maitoa. Jella on 18-vuotias ja se on synnyttänyt 15 kertaa. Maidontuotannollaan se saavuttaa samalla koko EU:n sisäisen ennätyksen.
Tontut puistelevat päätään. Katselen näyttelyyn piirretyn Haukilammen Joplinin (s. 2012) sukupuuta. Sijoitan mielessäni perheeni sukupuihin ihmisten rinnalle heidän tärkeitä eläimiään. Niiden lämpimät ruhot, lempeät silmät, pehmeät turkit, karheat kielet, väkevät tuoksut, ilmeikkäät äänet. Kumppaneita, uskottuja, ravinnon antajia, työtovereita.
Suvun lehmien tiukat terveiset epäeläimelliselle nautojen kohtelulle nousevat yksi toisensa jälkeen korviini.
Pulmu ja Peilo ammuvat metsälaitumeltaan.
Asteri, Hertta, Armi, Taava, Vuokko, Krumpsu, Nuppu ja Taru buuaavat kuorossa niityllä.
-Ihminen, vähän kunnioitusta kiitos!
Toisten historia: Naudan historian museo
Tämän lehmän työtehtävänä Stundarsin ulkomuseossa Pohjanmaalla oli esitellä tehomaataloutta edeltävää luonnonmukaista karjanhoitoa.
