Villa Elfvikin vanha kivilaituri ja lintutorni näkyivät Tarvaspäähän asti. Tonttu edellä ja minä perässä kävelimme Ruukinrantaan, venesatamaan ja metsän halki Elfvikiin. Teimme matkaa vaihtamatta sanaakaan, talvilevossa olevasta luonnosta nauttien.
Tulimme keltaiselle jugendhuvilalle. Karhupatsas tervehti meitä tässäkin pihassa. Kiersimme talon toiselle puolelle ja näimme graniittisen loggian katossa leijailevat lepakot.
Huvilassa olivat asuneet vapaaherratar Elvira Standertskjöld ja hänen tyttärensä Thelma ja Lise. Nyt siellä vierailivat luonnon ihmeisiin tutustuvat ulkoilijat, lintubongarit ja lapsiryhmät.
Terho Tonttu jatkoi kulkuaan talon nurkalta Laajalahden rantaa kohti. Jalot lehtipuut, pähkinäpensaat ja vanhat kuuset reunustivat polkua. Tulimme huvimajalle lähelle rantaruovikkoa. Elfvikin oppaalta olin kuullut, että majalla oli filmattu romanttista kohtausta elokuvaan, jonka tähtinä esiintyivät Tauno Palo ja Ansa Ikonen. Opas kertoi myös, että perimätiedon mukaan huvimajan alla olevassa luolassa oli asunut kaksitoista tonttua. Mainitsin tontuista Terholle.
Terho nyökkäsi, kiersi sitten viipyillen majan ympäri ja pysähtyi luolan suulle.
-Ei täällä ole ketään, Terho sanoi.
-Missä tontut ovat nyt? kysyin.
– Siellä missä tarvitaan, siellä ja täällä.
-Niin kuin Futuro-talossa?
-Niin juuri.
Tonttua nauratti. Se lähti reippaasti kulkemaan kohti lintutornia. Hypähteli maahan kaatuneiden puunrunkojen ja sammalpeitteisten kivien yli.
–On tonttuja Elfvikissä vieläkin, mutta eivät ne luolassa asu, Terho selitti. – Ne huolehtivat kaurislaumasta metsässä ja kesäisin rannassa laiduntavista lehmistä. Ja tietysti ruovikon linnuista. Lapset niitä näkevät ja lenkillä olevat koirat. Aikuisetkin joskus.
Olimme tulleet lintutornille ja kapusimme ylös. Laajalahti levittäytyi eteemme ja sen rannoilla Tarvaspään ateljeehuvila, Kalastajatorppa, Otaniemen vesitorni.
-Tunsitko hyvinkin Elfvikin rouvan ja neidit? kysyin Terholta.
– Autoin heitä kanojen hoidossa ja vähän puutarhallakin, tonttu vastasi.
Kuvittelin mielessäni kolmen taiteellisesti lahjakkaan naisen huushollia ja kahtatoista tonttua. Mitenkähän Elfvikissä oli vietetty joulua?
Alkoi jo hieman hämärtää.
-Aika palata kotiin, Terho sanoi ja tähysi lahden yli Tapiolaan. –Kiitos retkiseurasta.
-Kiitos itsellesi. Hienoa, että sain tulla mukaan.
Tonttu vilkutti silmää ja hymyili. – Hyvää joulua, Terho toivotti ja heilautti kättään. Sitten se laskeutui lintutornista ja poistui pitkospuita pitkin. Seurasin tornin ylätasanteelta Terho Tontun kulkua kunnes se hävisi näkyvistä.
Huvimajan alla luolassa asui ennen kaksitoista tonttua.
Terho Tonttu ja ystävät toivottavat hyvää joulua!
Café Suku 