Lintukysymyksiä

Lintubloggaus päättyy nyt tältä erää tähän. Lopuksi vinkki kesäloman sukulointi-reissuja varten. Jos tulisi puheenaiheista pulaa, niin aina voi heittää keskusteluun muutaman eläimiin, lintuihin tai kasveihin liittyvän kysymyksen. Positiivinen vire löytyy näillä aiheilla varmasti.

Siis tähän tapaan:

Kerro jokin lapsuusmuisto linnuista!  Esimerkiksi:

Linnunlaulu: mitä lintuja muistan lapsuudesta, mitä kuulen nykyään?
Lempilintuni
Lintujen ruokinta
Muuttolinnut
Linnut eri ympäristöissä (pihapiiri, vesilinnut kesämökillä, linnut puistoissa, metsässä, kirkon tornissa jne)
Eksoottiset linnut (eläintarhassa, matkoilla)
Linnut lemmikkinä
Linnut harrastuksena
Lintuaiheiset lelut, pelit
Metsästys
Linnut ruokana
Häiriköivät linnut (puutarhan marjapensaissa, torilla jne)
Linnut käsitöissä, piirustuksissa, maalauksissa, koriste-esineiden aiheena
Linnut saduissa ja kertomuksissa, näytelmissä, runoissa
Lauluja linnuista
Jokin erikoinen tapaus tai sattumus
Lintuihin liittyviä uskomuksia
Jotain muuta!

PS: Lintutietoa löydät Luontoportin sivustolta!

Mummista mökkiin ja tätien tarinaan – kuvakirjakertomuksia

Kevään kuvakirjakurssin – Suvun muistot kuvakirjaksi – viimeinen tapaaminen riemastutti jälleen. Kurssilaisten alkuideoista oli kehkeytynyt toteutuksia, joiden sisältö ja Marjaanan opastuksella skannatut ja kirjaan sommitellut vanhat kuvat ihastuttivat.

Vaikka sisällöt kirjoissa ovat henkilökohtaisia, niihin on helppo samastua ja ne nostavat mieleen omia muistoja. Siihen kaiketi perustuu yhteisen jakamisen ilo. Kuka nyt voisi vastustaa kuvakertomusta mummin ja hänen 1960-luvulla syntyneen lapsenlapsensa yhteisistä hetkistä mummolassa, kissanpojista ja punaisista saappaista kuralätäkössä.

Tai 1950-luvulla rakennetun kesämökin tarinaa. Miten monilla tavoilla kesäelämä näyttäytyykään: leikkimökki, lintutarinat, kauppa-auto, naapurusto, herbaarion ja Armi Kuusela – leikekirjojen kerääminen.

Entä sitten kuvakirja 1800-luvun lopulla syntyneistä persoonallisista sukulaistädeistä, joista yksi eli aina 100-vuotiaaksi: lapsuuden perheestä, opiskelusta, juhlasta ja työstä. Kirjan myötä myös sisaruskolmikon perintönä säilyneet kauniit huonekalut ja astiat saavat taustansa ja tarinansa.

Kiitos kuvakirjojen tekijöille yhteisistä hetkistä ja monia uusia kuvaseikkailuita oman historian poluilla!

Viime syksyn kuvakirjamietteitä täällä.

Tädit lapsena

Kesämökillä: leikkiastiat

Kesämökillä: leikkimökki

Matkalla mummolaan

Mistä nimet tulevat – prinsessa Estellen nimikaava

Tämän talvilomareissumme aikana alkoi naapurissa kuningattarien aikakausi. Ruotsin vauvauutiset ryöpsähtivät rojalistisena tähtisateena keskelle harmaansävyistä talvipäivää, laskettelurinteitä ja latuja vaaran laella.  Meidän sikeästi nukkuessamme kruununprinsessa Victoria oli synnyttänyt tyttövauvan.

Koko aamupäivän muun muassa Aftonbladetin nettisivu oli ahkerassa käytössä. Nimispekulointi kävi kuumana paitsi Ruotsissa hoviasiantuntijoiden kesken, myös perheen kesken hotelliaamiaisella.  Autoradiossa kuulimme, kuinka professori Matti Klinge pohti nimivaihtoehtoja nostaen esiin tuoreen äidin neljä tätiä: Birgitta, Margaretha, Désirée, Christina. Klingen veikkaus ei osunut oikeaan, sillä klo 12.30 Suomen aikaa kännykän ruudulta pulpahti hovin ilmoitus: Estelle Silvia Ewa Mary.

Yllätys oli täydellinen, moista nimeä ei perhepiirin nimiveikkauksissa ollut kukaan keksinyt. Nettisurffailu selkeytti vähin erin pikkuprinsessan nimien taustat. Suvun matriarkat ovat vahvasti läsnä.  Estelle-prinsessan nimikaava menee näin:

Estelle: äidinisän kummisedän vaimo, Estelle Bernadotte
Silvia: mummu (äidinäiti)
Ewa: mummu (isänäiti)
Mary: äidin ystävätär, Tanskan prinsessa

Samalla logiikalla tyttäreni nimi voisi rakentua näin: Hanna-Ida Kyllikki Heli Sirpa. Hanna-Ida ei suoraan täytä kuninkaallista kaavaa. Isäni kummisedällä ei ollut vaimoa, mutta isälläni oli kaksi naimatonta kummitätiä, jotka saavat tässä nimisouvissa nyt kelvata.

Jos kaava käännetään pojalle sopivaksi (isänäidin kummisetä, molemmat isoisät, isän ystävä) poikani nimi voisi kuulua näin: Ilmari Pentti Jarmo Simo.

Pikku Estelle kirvoitti isovanhempien kanssa keskustelua nimivalinnoista. Paljastui uutta tietoa niin oman kuin puolisonikin nimien suunnittelusta. Nimiehdokkaiden esikuvina ovat olleet äidin eno (järjesti suvulle suuria kesäisiä nimipäiväjuhlia), isän opiskelukaveri (mukava ja reipas), äidin syntymäseudun papin rouva (taiteellinen, piti omaa palstaa Kotiliedessä), kenkäkaupan iloinen myyjätär  ja isän vastasyntyneenä kuollut isosisko.

Estelle tulee stella-sanasta, joka tarkoittaa tähteä. Victorian isän eli kuningas Kaarle Kustaan kummisetä oli YK:n neuvottelijana työskennellyt diplomaatti Folke Bernadotte, joka murhattiin Israelissa 1948. Estelle oli hänen amerikkalaissyntyinen vaimonsa. Vaikka Victorian historianopettaja, tunnettu ruotsalainen populaarihistorioitsija Hermann Lindqvist teilaakin Estellen yökerhokuningattaren nimenä, edustaa nimi arvatenkin niitä arvoja ja ihanteita, joihin vastasyntyneen vanhemmat haluavat sitoutua: kriisienhallinta, rauhantyö, kansainvälisyys.

Jotain hyvää nimeä antavat vanhemmat lapselleen kai yleensä toivovat. Tähtisadetta arvostamaltaan esikuvalta tai ainakin rimmaavaa sointia. Estellen tapauksessa rimmaavuus on jäänyt suvun kunnioituksen jalkoihin.

Lisää suvun nimistä: Ursula.

Sukumaantietoa – maakuntaeläimet

Ismo Rekola: Satakunnan nimikkoeläin majava (Sukuseikkailu)

Sukuseikkailu -kirjan Nikke ja Noora tutkivat sukunsa maantietoa kartalta, jolla loikkii eläin poikineen.

Sisarukset ovat syntyneet siilien keskelle, äiti ilvesten metsästysmailla ja isä satakielten kiherrykseen. Mistä on kyse?

Sukuseikkailussa otetaan moderni ja luontoystävällinen näkökulma kotiseutuun.  Inspiroiduimme 1990-luvun uusien maakuntien järjestämistä nimikkoeläin, – kasvi- ja – kiviäänestyksistä ja tehdyistä valinnoista. Kehittelimme Ismon kanssa eläinkartan. Se kertoo, että Nikke ja Noora ovat syntyneet Uudellamaalla, jonka nimikkoeläin on siili. Sisarusten mummolat löytyvät Kanta-Hämeestä ja Etelä-Karjalasta.

Jokainen voi tutkia karttaa ja bongata siitä omat ja sukunsa eläimet. Onko nimikkoeläimesi pörheähäntäinen kettu vai sutjakka saukko? Sinitaivaalla singahteleva pääsky vai puussa nakutteleva tikka? Mitä ovat vanhempiesi ja isovanhempiesi nimikkoeläimet?

Ja leikki jatkuu.

Jos eri sukupolvien syntymäkotiseutujen nimikkoeläimistä muodostaisi sarjan, millainen siitä tulisi? Samoja eläimiä vai joukko erilaisia? Nikke ja Noora kokoavat omasta, vanhempiensa ja isovanhempiensa eläimistä oman eläintoteemin. Kuin intiaanit.

Testasin ensin ideaa tekemällä kuvatoteemeja ystäville ja sukulaisille. Kokosin eläinkuvia netistä ja tein niistä tietokoneella kuvakollaaseja. Toteeminrakennuskaava meni näin (esimerkkinä Liisan eläimet):

Minä: ilves (Kanta-Häme)
Äiti ja isä: ilves & ilves
Äidin äiti ja äidin isä: ilves & ilves
Isän äiti ja isän isä: ilves & SIILI!! (Uusimaa)

Nimikkoeläintoteemin voi kuvitella omassa päässään tai oikeasti askarrella. Luovuuttaan voi käyttää vapaasti. Intiaanit kaiversivat toteeminsa puuhun. Yhtä lailla ”toteemi” syntyy tietokoneella eläinkuvia yhdistellen, liimaamalla kuvia talouspaperirullaan, kartonkisuikaleelle (sukukirjanmerkki!) tai suvun voimaeläinkortiksi. Ismo askarteli tupsukorvaisen ilveksen raidallisesta sukasta.

Tänään menen yksivuotiaan Oton syntymäpäiville. Oton vaarin toteemissa on kolme polvea ilveksiä. Mummun toteemissa on kolme polvea metsäjäniksiä. Oton toteemissa on Oton oman siilin lisäksi poro, satakieli, ilves ja jänis. Näillä voimaeläimillä kyllä pärjää.

Tulosta oma eläinkarttasi Lasten Keskuksen sivuilta: Maakuntaeläinkartta
Mikä kunta kuuluu mihinkin maakuntaan? Tarkista täältä.

Vinkki: Leiki maakuntaeläimillä kotona ja ystävien kesken. Voit käyttää eläinkarttaa myös harraste- tai opiskeluryhmässä tutustumiseen ja lämmittelyyn tai lasten kanssa ihan oikeaan maantiedon opiskeluun. Kerro kokemuksistasi!

Ismo teki sukasta myös jäniksen (Sukuseikkailu).

Raakel Kuukka 2 – inspiroidu kuvaamaan omat muistosi

Valokuvaaja Raakel Kuukan tapa kuvata omaa perhettä ja perhemuistoja antaa paljon ideoita myös omaan työskentelyyn. Digikamera käteen ja kuvaamaan: esineitä, paikkoja ja tärkeitä ihmisiä. Kuvat voi sitten koostaa esimerkiksi kuvakirjaksi. Ja vaikka muistot ovat täynnä kyyneliäkin nostattavaa tunnetta, ei leikkiä ja huumoria tarvitse unohtaa.

Nyt mennään osittain pikkuisen kieli poskella, mutta rakkaudella.

Äidin muisto: Poissaoleva äiti tulee näin joulun läheisyydessä mieleen tästä lapsuuden tonttuliinasta. Äiti oli ehdottomasti jouluihminen.

Kadotettu maisema: Retki vanhempien nuoruuden maisemiin ei johda rajan yli Karjalaan, mutta Itä-Suomeen kuitenkin. Täällä suurella järvenselällä soutaessaan nuoripari joutui kovaan myrskyyn. Kävimme tutustumassa paikkaan.

Lapsuuden puutarha: Mummun puutarha on muistoissani aina valoisa ja rehevä, se kun liittyy kesään. Lapsuudenkodin puutarhasta voisi hyvin tehdä Kuukan Yön puutarha – tyylisen kuvasarjan. Pimeän yön varjoista vilahtaisi kypsyneen sadon lisäksi myös eläimiä.

Äitiys: Raakel Kuukan ja oma tyttäreni ovat syntyneet samana vuonna. Raskauttani en ole Kuukan tapaan kuitenkaan dokumentoinut. Nyt on myöhäistä.

Muistoesine: Kuukka on kuvannut isänsä sota-ajan puhdetöitä, kuin muinaismuistoja. Minä voisin sommitella installaation isän jo ennen syntymääni tekemän ja hänelle tärkeän Egyptin matkan tuomisista: puisista kameleista. Laittaisin jokaisen omaan lasipurkkiinsa, jolloin yksittäisen esineen ainutkertaisuus korostuisi.

Hattusarja: Rakel Kuukan hattusarjoissa on omakuvia erilaisissa päähineissä. Itse kapuaisin ehkä mummolan vintille, jossa edelleen roikkuu vaatteita, joita ei ole raatsittu heittää pois. Pukisin päälleni vaarin tummanharmaan pikkutakin, mummun pikkukukallisen puuvillamekon, isän norjalaisen villapaidan, äidin mustan rippipuvun. Ainakin yrittäisin kiskoa jalkaani 1970-luvun trumpettilahkeiset farmarini.
Nyt itse asiassa ymmärrän, että tämä kuvasarja on pakko tehdä. Ennen kuin koittaa aika viedä uskolliset vaatteet kirpputorille tai – miten kamalalta tuntuu se ilmaistakaan – roskiin. Ehkä leikkelen vielä joka vaatteesta tilkun muistoksi. Mutta se onkin sitten ihan oma juttu.

Näin meillä vietetään joulua!

Varmaankin varhaisimpia joulumuistojani on kun takassa oleva tuli lämmitti. Olin saanut nukenastioita lahjaksi ja aattolimsaa oli vielä jäljellä. Join ja tarjoilin limsaa uusista kupeistani. Tunnelma oli jotenkin autuas.  (Ritva)

Kerro lapsuuden joulumuisto! Valmistelimme Ismon kanssa joulutunnelmissa uuden lisämateriaalin Sukuseikkailu – kirjaan: 24 jouluista kysymystä.

Tulosta täältä omat joulukysymykset. Nämä ja muut lisämateriaalit myös Lasten Keskuksen sivuilla.

Sytytä kynttilä ja virittele omia joulumuistojasi itseksesi tai yhdessä toisten kanssa.

Voit leikata kysymykset korteiksi ja pelata porukalla joulumuistopeliä. Nosta pakasta kysymys kerrallaan. Mitä sisko muistaa lapsuudenperheen kinkunpaistoseremonioista, mikä on isän muisto koulun joulujuhlasta, mitä lapsi kertoo joulupukin vierailusta? Mikä kukka tuo ystävälle joulun tunnelman?

Kysymysten testaamiseksi kyselimme ystäviltä ja sukulaisilta ja sukukurssilaisilta, mitä heille tulee mieleen. Kiitos kaikille ihanista joulumuistoista! Voit lukea niitä täältä päivittäin joulukalenterin tapaan.

Millainen on sinun joulumuistosi? Kirjoita tänne omasi!

Lämmintä joulun aikaa!

Tekstiilikirjakurssilla

Mistä on elämäni tekstiilikirja tehty? Meren kimalluksesta, punaisista marjoista, lapsuuden lempeistä  mummolamuistoista, aamukahvilla luetuista sanomalehdistä.

Yksi kirjoittaa muistonsa elämäkerralliseksi tarinaksi, toinen kokoaa valokuvakansiota. Käsityön harrastaja luo elämästään sormin hypisteltävän, katselemaan kutsuvan ja mielikuvia virittävän tekstiilityön.

Yhdessä käsityönopettaja Kirsti Soukan kanssa vedimme tänä syksynä Helsingin työväenopistossa tekstiilikirjakurssin. Lue siitä lisää Opistosta käsin – sivuilta.

Kurssilla tehtyjä tekstiilikirjoja on näytteillä 9.12.2011 asti
Opistotalon 1. krs:n vitriineissä ja 2. krs:n aulassa
os. Helsinginkatu 26.