Hääsesonki suvun vuosikalenterissa

Heinä- ja elokuussa on oman suvun vuosikalenterissa neljät häät. Romanttinen juhlakausi on tiivis: vain kaksi ja puoli viikkoa.

Hääpäivät ovat 27. heinäkuuta, 1., 2. ja 15. elokuuta.

Hääpareina hehkuvat Lempi-mummuni vanhemmat Wilhelmiina ja Kustaa, Väinö-isoisäni vanhemmat Albertiina ja Gustaf Adolf, Väinö-isoisä itse Fanni rinnallaan sekä omat vanhempani Kyllikki ja Jarmo.

Olosuhteet ja maailman ajankohtaiset tapahtumat vaihtelevat parien vihkivuosina. Selailin Wikipedian mainiota vuodet ja tapahtumat – sivustoa ja tein vuosista seuraavan satunnaisotannan. Toisella kerralla lista voisi olla ihan eri näköinen!

• 1869: Wagnerin Nibelungin sormus –oopperasarjan ensimmäinen osa Reininkulta kantaesitettiin Münchenissä.
• 1895: Wilhelm Röntgen otti maailman ensimmäisen röntgenkuvan vaimonsa kädestä.
• 1919: Iso-Britannia ja Yhdysvallat tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Itsenäisyyspäivän juhlaa alettiin viettää ja kas, juuri Väinö-sulhasen isän 10-vuotiskuolinpäivänä!
• 1948: LP-levy keksittiin Yhdysvalloissa.

Näiden neljän pariskunnan kohtalot olivat moninaiset. Morsiamista yksi leskeytyi kymmenen vuoden, toinen 23, kolmas 40 vuoden päästä. Omien vanhempieni liitto kesti muutamaa kuukautta vaille 60 vuotta.

Jälkikasvua syntyi ja useita lapsia myös kuoli. Tekee kipeää joka kerta tajuta menetettyjen lapsien lukumäärä. Wilhelmiina ja Kustaa, Albertiina ja Gustaf Adolf sekä Väinö ja Fanni menettivät yhteensä 13 lasta. Monen vei kulkutauti, kolmen kohtaloksi koitui sota. Olen iloinen, että isomummo Albertiina ei ollut näkemässä, kun kuopus menehtyi äkillisesti juuri vanhempiensa 60-vuotishääpäivänä.

Näistä surullisista muistoista huolimatta joka vuosi suvun heinä-elokuun hääsesonkia juhlistavat metsissä kypsyvät mustikat, puutarhoissa loistavat leimut ja kultapallot, omenapuissa tuoksuvat hedelmät.

Tänä kesänä juhlakausi sai minut ulkoiluttamaan omaa häämekkoani kotikulmilla ja vanhempieni häätalon pihamaalla. Puku kiersi lempikävelyreittini ja tuulettui merenlahden ruovikon tuoksussa. Se keinahteli omenapuun oksalla vanhan sukutalon pihamaalla.

Häämekon ulkoilutus ilahdutti pareja selvästi. En muista ennen nähneeni sellaista elokuun tähtitaivasta!   Yön tultua maaseudun sydämessä tähdet loistivat hämmästyttävän runsaina ja kirkkaina. Näky oli mykistävä.

Mitä siihen voi muuta sanoa, kuin että paljon sydämiä täältä Tellukselta sinne pilvenreunoille ja tähtien taakse äidille, isovanhemmille, isoisovanhemmille!

Hääpuku ulkoili Villa Elfvikin puutarhassa…

 

… ja tuulettui sukutalon omenapuun oksalla.

Hääpäivä – Albertiina ja Gustaf Adolf

Suvun vuosi, elokuu 15. pvä. Elokuu on suvun vuosikalenterissani suosittu hääkuukausi. Vielä kolmannetkin häät on vietetty loppukesän lämmössä. Nyt ollaan Helsingissä, vuosi on 1869 ja vihille menevät isoisäni vanhemmat. Albertiina on tullut Hämeestä ja Gustaf Adolf samoin. Pääkaupungin sulatusuunissa sitten kohdataan. Ja mennään kimppaan. Asetutaan Hietalahden työläiskortteleihin. Ehkä kaksi maalta tullutta ymmärtää toisiaan, suuressa kaupungissa.

Nuoren parin kotiympyrät ovatkin jotain ihan uutta ja erilaista verrattuna Hämeen maalaiskyliin. On merta ja tuulta, paljon kopisevia hevosenkavioita ja rattaanpyöriä. Sinebrychoffin oluttehtaan tiiliseinät ja mäskin haju. Tehtaanomistajien loistelias kotipalatsi.  Satama, telakka ja laivat, lähikorttelien ilotalot. Ruotsia ja venäjää puhuvat kaupunkilaiset.

Meillä on Albertiinan ja Gustaf Adolfin kanssa sama kokemus jaettavana: maalta muutto. Ja mäskin haju. Opiskelijaboxini oli samoissa kortteleissa kuin hääparin koti ja vielä 1980-luvulla Sinebrychoffilta leijui ikkunaani vahva makea lemu. Ehkäpä nautin hääpäivän kunniaksi pullollisen hyvää olutta.

Elokuun 15. päivä on suvun vuosikalenterissani myös kuolinpäivä. Albertiinan ja Gustaf Adolfin ainoa eloonjäänyt lapsi, isoisäni kuoli vanhempiensa vihkipäivänä tasan 60 vuotta myöhemmin ihan yllättäen. Nelikymppisenä ja parhaissa voimissaan.

Isoisän lapsuuden ja nuoruuden miljöön joutuvat jälkipolvet rekonstruoimaan mielessään kirjallisuudesta ja vanhoista valokuvista. Helsinki – valon kaupunki valokuvateoksessa (WSOY 2009) on I.K.Inhan noin 1908 ottamat upeat kuvat ja sitaatteja Helsingin matka-oppaasta, missä kuvatkin alun perin julkaistiin. Ja kas, kuvassa Hietalahden satamasta höyrypurret odottavat matkustajia retkelle ”läntiseen saaristoon: Drumsöhön, Pihlajasaareen ja Seurasaareen”.  Se on hyvä vinkki hääpäivän vietolle.

Siis höyrypaatilla Seurasaareen, laiva lähtee klo 10.30 a.-p.! Ja jos siitä myöhästyy niin lähtöjähän riittää noin tunnin välein aina 9.30 i.p.asti, kertoo la belle epoquen aikainen opas.

Albertiina riisuu esiliinansa ja Gustaf Adolf käy syöttämässä hevosensa Karhun. Isoisä ottaa kameran ja kantaa eväskorin korttelin matkan kotoa rantaan. Lokit kirkuvat, sataman merimiehet huutelevat, vesipärskeet maistuvat suolaisilta, naisten huivit ja helmat lepattavat. Tässä me seilaamme, me maaltamuuttajat ja isoisä, paljasjalka helsinkiläinen.

Hääpäivä – Fanni ja Väinö

Fanni ja Väinö 1919

Suvun vuosi, elokuu 2. pvä. Vanhempieni ja isovanhempieni hääpäivät ovat peräkkäisinä päivinä elokuun alussa. Vuosia vaan on välissä 29.

Tein listaa edellisessä hääpäivä-postauksessa asioista, joista jokaisen olisi hyvä lähisukunsa häistä tietää.

Isovanhempieni kohdalla tulos on harmittavan vajavainen. Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä siitä, miten tärkeiden yksityiskohtien kanssa käy, kun ei haastattele sukujaan ajoissa (toisten isovanhempien osalta tulos on kyllä tätäkin laihempi, valitettavasti)!

• Hääpäivä: 2.8.1919. Sää: Hmm…ulkona otetusta ryhmäkuvasta päätellen poutapäivä?
• Vihkipaikka: Fannin työpaikka, Karhiniemen koulu Huittisilla (retki tänne tehty, mitkä maisemat!)
• Morsiamen ja sulhasen asu: Kuten kuvasta näkyy, taustoista ei tietoa. Morsiuspuku periytyi miniälle eli äidilleni.
• Hääkimpun kukat: Apua, mitähän kuva kertoo?
• Mistä sormukset hankittiin? En tiedä. Olisi hauska tietää kuka ne mahtoi periä.
• Kuka vihki? Hämärä mielikuva, mutta en saa päähäni. Tämä kyllä selviäisi arkistoista.
• Soitettiinko vihkitilaisuudessa häämarssia? Mikä se oli? Vähän epäilen, mutta faktatietoa ei ole.
• Pidettiinkö juhlia? Mitä tarjottiin, oliko ohjelmaa? Juhlat oli.
• Keitä juhliin osallistui? Yleiset tunnelmat juhlaväen keskuudessa? Vieraina olivat koulun johtokunta ja yläluokkien oppilaat, sukulaisia. Johtokunnan puheenjohtajaa ehkä harmitti, kun opettajatar lähti kotirouvaksi. Tai sitten ei. Taas kuitenkin sai/piti rekrytoida.
• Mitä pari sai häälahjaksi? Onko lahjoja vielä tallella? En tiedä. Mielelläni kyllä omistaisin yhden kauniin kahvikupin isoäidin hääserviisistä.
• Onko parista hääkuvaa? On, mutta kihlakuva on se, joka on otettu oikein valokuvaamossa.

Opettajatar Fanni 31 v. lähti Huittisista vuolaan Kokemäenjoen rannalta Tampereen talouskoulun kautta uuteen kotiin Hämeenlinnaan. Eipä tiennyt, että kohta kymmenettä hääpäivää vietettyään olisi jo leski.

Mutta jos peruutetaankin vielä häistä kymmenen vuotta taaksepäin. Fanni ja Väinö ovat retkellä Aulangon näkötornilla, näin olemme kuvaa tutkiessa päätelleet. Puvut ovat viimeisen päälle ja hymy herkässä. Fanni on kohta lähdössä Jyväskylään seminaariin. Kaksikymppiset isovanhempani. Sata ja kaksi vuotta sitten.

Fanni ja Väinö Aulangolla 1909

Hääpäivä

Suvun vuosi, elokuu 1. pvä. Ihan kohta on vanhempieni hääpäivä. Kyllikki ja Jarmo menivät vihille piskuisessa hämäläisessä kivikirkossa Pyhän Birgitan lempeän katseen alla. Kyllikillä oli Amerikan ystävältä saatu huntu ja anopin vanhasta vihkihameesta pienennetty puku. Hääkuvassa pari katselee kameraan muhkean hajuhernekimpun takaa.

Tänä kuninkaallisten häiden vuonna  (Kate ja William ovat minustakin hyvin charmikkaita) kysyn: käsi sydämellä, mitä tiedät vanhempiesi tai isovanhempiesi häistä?

Ainakin muutama perusasia on hyvä tallentaa niin kauan kuin on joku kertomassa. Esimerkiksi näin:

• Hääpäivä ja sen sää?
• Vihkipaikka? (vinkki: tee hääpäiväretki)
• Morsiamen ja sulhasen asu?
• Hääkimpun kukat? (vinkki: juhlista hääpäivää kukilla)
• Mistä sormukset hankittiin?
• Kuka vihki?
• Soitettiinko vihkitilaisuudessa häämarssia? Mikä se oli?
• Pidettiinkö juhlia? Mitä tarjottiin, oliko ohjelmaa?
• Keitä juhliin osallistui? Yleiset tunnelmat juhlaväen keskuudessa?
• Mitä pari sai häälahjaksi? Onko lahjoja vielä tallella?
• Onko parista hääkuvaa?

Hääpäivänä ollaan sukutarinoiden ytimessä. Millainen on kahden suvun kohtaaminen ja miten siitä on jatkossa selvitty? Sopuisasti, neutraalisti, tulikivenkatkuisesti? Loiko pariskunta omat perhetraditionsa vai tanssittiinko toisen suvun pillin mukaan?

Näitä miettiessä voi jo osallisilta pulssi kiihtyä, joten unohdetaan hetkeksi tunteet ja tunnelmat ja mitä kaikkea vuosien varrella myöhemmin tapahtui. Keskitytään itse ainutkertaiseen juhlapäivään: mitä ääniä vihkipaikalla kuului, miltä morsiamen kimppu tuoksui, miltä hääjuhlien leivonnaiset maistuivat?