Villa Elfvikin tontut

Villa Elfvikin vanha kivilaituri ja lintutorni näkyivät Tarvaspäähän asti. Tonttu edellä ja minä perässä kävelimme Ruukinrantaan, venesatamaan ja metsän halki Elfvikiin. Teimme matkaa vaihtamatta sanaakaan, talvilevossa olevasta luonnosta nauttien.

Tulimme keltaiselle jugendhuvilalle. Karhupatsas tervehti meitä tässäkin pihassa. Kiersimme talon toiselle puolelle ja näimme graniittisen loggian katossa leijailevat lepakot.

Huvilassa olivat asuneet vapaaherratar Elvira Standertskjöld ja hänen tyttärensä Thelma ja Lise.  Nyt siellä vierailivat luonnon ihmeisiin tutustuvat ulkoilijat, lintubongarit ja lapsiryhmät.

Terho Tonttu jatkoi kulkuaan talon nurkalta Laajalahden rantaa kohti. Jalot lehtipuut, pähkinäpensaat ja vanhat kuuset reunustivat polkua. Tulimme huvimajalle lähelle rantaruovikkoa. Elfvikin oppaalta olin kuullut, että majalla oli filmattu romanttista kohtausta elokuvaan, jonka tähtinä esiintyivät Tauno Palo ja Ansa Ikonen. Opas kertoi myös, että perimätiedon mukaan huvimajan alla olevassa luolassa oli asunut kaksitoista tonttua. Mainitsin tontuista Terholle.

Terho nyökkäsi, kiersi sitten viipyillen majan ympäri ja pysähtyi luolan suulle.

-Ei täällä ole ketään, Terho sanoi.
-Missä tontut ovat nyt? kysyin.
– Siellä missä tarvitaan, siellä ja täällä.
-Niin kuin Futuro-talossa?
-Niin juuri.

Tonttua nauratti. Se lähti reippaasti kulkemaan kohti lintutornia. Hypähteli maahan kaatuneiden puunrunkojen ja sammalpeitteisten kivien yli.
–On tonttuja Elfvikissä vieläkin, mutta eivät ne luolassa asu, Terho selitti. – Ne huolehtivat kaurislaumasta metsässä ja kesäisin rannassa laiduntavista lehmistä. Ja tietysti ruovikon linnuista. Lapset niitä näkevät ja lenkillä olevat koirat. Aikuisetkin joskus.

Olimme tulleet lintutornille ja kapusimme ylös. Laajalahti levittäytyi eteemme ja sen rannoilla Tarvaspään ateljeehuvila, Kalastajatorppa, Otaniemen vesitorni.

-Tunsitko hyvinkin Elfvikin rouvan ja neidit? kysyin Terholta.
– Autoin heitä kanojen hoidossa ja vähän puutarhallakin, tonttu vastasi.

Kuvittelin mielessäni kolmen taiteellisesti lahjakkaan naisen huushollia ja kahtatoista tonttua. Mitenkähän Elfvikissä oli vietetty joulua?

Alkoi jo hieman hämärtää.
-Aika palata kotiin, Terho sanoi ja tähysi lahden yli Tapiolaan. –Kiitos retkiseurasta.

-Kiitos itsellesi. Hienoa, että sain tulla mukaan.

Tonttu vilkutti silmää ja hymyili. – Hyvää joulua, Terho toivotti ja heilautti kättään. Sitten se laskeutui lintutornista ja poistui pitkospuita pitkin. Seurasin tornin ylätasanteelta Terho Tontun kulkua kunnes se hävisi näkyvistä.

Villa Elfvik

 

Huvimajan alla luolassa asui ennen kaksitoista tonttua.

Huvimajan alla luolassa asui ennen kaksitoista tonttua.

Terho Tonttu ja ystävät toivottavat hyvää joulua!

Terho Tonttu ja ystävät toivottavat hyvää joulua!

Keisari Augustus ja Akseli

Terho Tonttu kiihdytti edelleen ja kuplavolkkarin moottori ulvoi. Suljin silmäni, ristin käteni ja hengitin syvään.

Auto töyssytti, kaarteli ja kallisteli. Jonkin ajan päästä meno tasoittui. Avasin silmäni. Terho ohjasi nyt autoa pitkin Turun moottoritietä. Ennen Kehä 1:stä tonttu kääntyi moottoritieltä kohti Tarvaspäätä. Se pysäköi volkkarin Gallen-Kallelan museo parkkipaikalle ja yhdessä nousimme ylös ateljeehuvilan pihaan.

Terho kävi kohteliaasti kumartamassa karhulle puun juurella ja keisari Augustukselle talon edustalla.

Sitten se halusi nousta ateljeen torniin.

Gallen-Kallelan museo

Tulimme Tarvaspään pihaan.

Tulimme Tarvaspään pihaan.

Myös täällä museota vartioi karhu.

Myös täällä museota vartioi karhu.

Didrichsseniltä lainassa oleva Bernard Meadowsin patsas sopi juuri joulun tunnelmaan.

Didrichsseniltä lainassa oleva Bernard Meadowsin Augustus-patsas sopi juuri joulun tunnelmaan.

Keisari Augustus vierailee Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnassa!

Jouluevankeliumista tuttu Rooman keisari Augustus vierailee Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnassa!

Terho Tonttu halusi kiivetä Akselin mietiskelytorniin.

Terho Tonttu halusi kiivetä Akselin mietiskelytorniin.

Moni kävijä oli tornissa kirjannut oivalluksiaan.

Moni kävijä oli tornissa kirjannut oivalluksiaan.

Tornissa Terho otti valokuvan kaulahuivistaan.

Tornissa Terho otti valokuvan kaulahuivistaan.

Poistuimme museosta takakautta.

Poistuimme museosta takakautta…

Alas jyrkkiä portaita.

… ja alas jyrkkiä portaita.

Auto

Jatkoimme museomatkaa Ateneumista eteenpäin ja seurasimme joulun tähteä. Se loisti kirkkaana ja kutsuvana kansallismuseon tornissa. Ohitimme portaita vartioivan karhun. Se kävi helposti, sillä mesikämmen oli uppoutunut katselemaan Hakasalmen huvilan takaa nousevaa joulun kuuta.

Ovi oli varsin jyhkeä ja raskas, mutta yhteistuumin ponnistaen pääsimme sisään. Avarassa eteishallissa meitä odotti joulukuusi, joka oli koristeltu omenilla ja lipuilla.

Kuusen sijaan Terho Tontun huomio kiinnittyi eteishallin vanhaan tyylikkääseen autoon. Tonttu kiersi viipyillen autoa ympäri, taputteli sen renkaita ja konttasi tutkimaan lopuksi auton alustaa.

– T-Ford 4 D vuodelta 1926, Terho ilmoitti kömpiessään auton alta. Se puisteli nuttuaan ihastuneen näköisenä.
– Automiehiä? kysyin tunnustellen.  – Onko Ford lempiautomerkkisi?
– Buick, Ford, Chevrolet. Tässä järjestyksessä, tonttu vastasi. –Entä sinun?
– Tuota, minä en aja autoa, sanoin.
– Ei se mitään, tonttu totesi tyynesti.  – No, kerro minkä auton kyydissä olet istunut lapsena?

Muistin isän rättisitikan. Näin joulun aikaan sitikalla ajettiin ostamaan juhlaruuat, vietiin kynttilät haudoille ja noudettiin isoäiti jouluvisiitille.
– Citroenin kyydissä, vastasin. – Pidän erityisesti ranskalaisista autoista.

Kiertelimme veljesten Aho & Soldanin 1920-50-lukujen valokuvasuurennosten keskellä viileän metallin hehkussa.  Kuvissa hevoset väistyivät kaduilla kehräävien moottorien tieltä. Bensa-asemat ja autokoulujen kyltit ilmestyivät katukuvaan. Uusi aika teki tuloaan.

Terho Tonttu löysi lopuksi museon kuplavolkkarisimulaattorin. Hetkeäkään empimättä se hyppäsi kuplan rattiin, avasi minulle toisen etuoven ja vinkkasi sisään. Tonttu painoi kaasua ja eteemme aukeni koivikon halki kulkeva hiekkatie.

Suomen kansallismuseo

Seurasimme joulun tähteä kansallismuseolle.

Seurasimme joulun tähteä kansallismuseolle.

Kansallismuseon karhu ja joulukuusi

Kansallismuseon karhu ja joulukuusi

Karhu ja joulun kuu.

Karhu ja joulun kuu.

Sauna

Havahduin siihen, että Terho Tonttu istui vierelläni ja syötti minulle pähkinöitä. – Ei pidä koskaan olla liian pitkään syömättä, tonttu valisti. Se ravisteli käteeni pikku kangaspussista vielä vähän karpaloita.  – Nämä kun syöt, niin sitten taas jaksat, se kannusti.

Marjat maistuivat raikkaan kirpeiltä ja tunsin kuinka voimani palautuivat. Tulimme ulos Galleriasta. Kadunkulmassa mies soitti joululaulua lasipulloilla.

Terho halusi näyttää minulle jotakin Ateneumissa. Kävelimme takaisin Rautatientorille ja menimme museoon. Nousimme eteishallin suuret portaat.

Salissa astuimme Tuusulanjärven maisemaan. Seisoimme tontun kanssa salin keskellä ja pyörähdimme hitaasti ympäri. Vuodenajat vaihtuivat: syksyn ruska lumen peittämiksi havupuiksi, kevään vehreys kesäisen järvenrannan ahvenruohoiksi ja sammakonkurnutukseksi.

Terho kertoi ystävästään Halosenniemen Heikki-tontusta. Kun Pekka etsiskeli talonpaikkaa Tuusulanjärven rannalta, Heikki oli seuraillut häntä ja varoitellut epäsuotuisista rakennuspaikoista käpyjä heittelemällä.  Pekka ymmärsi ja luotti tontun viesteihin ja valitsi Halosenniemen. – Eikä koskaan katunut, Terho sanoi painokkaasti.

Rakennustyöt aloitettiin saunasta. Pekan perhe asui siellä kunnes suuri hirsihuvila valmistui. Heikki-tontulle saunasta tuli vakituinen asuinpaikka. Sieltä käsin se uskollisesti piti huolta kasvavan perheen hyvinvoinnista ja ahkerasta maalarista. Tonttu auttoi Pekkaa löytämään talvisesta metsästä juuri sopivat puut kankaalle ikuistettavaksi. – Tuskinpa olisivat Pekan tomaatitkaan kasvaneet niin meheviksi ilman Heikkiä, Terho päätti kertomuksensa.

Katselimme tontun kanssa Pekan maalaamaa talvista järvenrantaa ja Halosenniemen lämpiävää saunaa. Tyyneys ja levollisuus valtasivat mielen.

Ateneum

Pekka Halonen, Auringonlasku Tuusulanjärvellä. Sauna lämpiämässä!

Pekka Halonen, Auringonlasku Tuusulanjärvellä. Sauna lämpiämässä!

Jouluruokaa

Terho Tontun leikkituokio lastentarhamuseossa oli pitkä ja intensiivinen. Tonttu todella uppoutui mielikuvituksen maailmaan. Leikin päätteeksi se tunnollisesti keräsi palikat ja pikkueläimet ja vei ne takaisin omiin laatikoihinsa.

-Nyt maistuisi ruoka, Terho ilmoitti.
– Kyllähän se sopii, vastasin.

Palasimme takaisin keskustaan raitiovaunulla. Terho Tonttu hyppäsi vaunusta ulos rautatieasemalla. Seurasin tonttua Aleksanterinkadun vilinään. Jouluvalot kimaltelivat yläpuolellamme, katusoittajan sello soi haikeasti. Terho puikkelehti kiireisten kulkijoiden keskellä kauppakeskus Galleria Esplanadin ovelle.

Nousimme rullaportaat toiseen kerrokseen, ohitimme liikkeen toisensa jälkeen kunnes tulimme oikealle ovelle. Ovessa luki: Teatteriruokaa.

Noutopöytään oli katettu vaikka mitä herkkuja. Jouluisten rosollin ja laatikoiden lisäksi sieltä löytyi silliä ja silakoita, spagettia, ostereita, maksapihvejä ja perunamuussia. Myös kakkupöytä oli runsas.

Pääkokki J.W.Rytkölä laittoi videolla muna-anjovisleipiä ja lohirullia.
– Sekoitetaan värjättyä silikonimassaa ja hiukan vehnäjauhoja, kuivatetaan pingispallon sisällä, hän esitteli. -Lohirullia varten tarvitsemme vaahtomuovia, silikonia ja muutaman magneetin, Rytkölä jatkoi.

Kuljin eteenpäin. Ravintolavieraiden joukossa tuli vastaan Tyyris Tyllerö. Prinsessa Forella huuteli vaativasti: – Mull’ on tuima nälkä, haa! Mistä saisin makkaraa?  Vieressä kolme possua tutisi korissa.

Koetin löytää henkilökuntaa. Yksi tarjoilija näytti pukeutuneen kana-asuun, toinen porkkanaksi.

Tonttu oli taas hukassa.

Nälkäni yltyi, minua pyörrytti.

Teatterimuseo

Herkullisten silikoniostereiden kera oli tarjolla haulikaviaaria.

Herkullisten silikoniostereiden kera oli tarjolla haulikaviaaria.

Possut tutisivat makkaraa himoitsevan prinsessan vieressä.

Possut tutisivat makkaraa himoitsevan prinsessan vieressä.

Tarjoilija oli pukeutunut kana-asuun.

Tarjoilija oli pukeutunut kana-asuun.

 

 

Lastentarhassa

Astuin ulos kryptan ihanista italialaistunnelmista ja kiersin Tuomiokirkon pääoven editse portaikon ylätasanteelle. Annoin katseeni kiertää Senaatintorin yli, satamaan ja merelle. Tunsin kasvoillani pohjoisen talvituulen tuiverruksen. Sitten laskeuduin portaat alas. Joko Terho Tonttu oli ehtinyt tapaamispaikalle?

Katselin ympärilleni. Terho odotti minua torin suuren joulukuusen alla.
– Maltoit lähteä appelsiinitytön luota, sanoin varovasti.
– Me tapaamme vielä, Terho Tonttu vastasi salaperäisesti.
– Luonnollisesti, minä nyökkäilin.

– Nyt mennään leikkimään, tonttu ilmoitti.
– Mennään vaan, minä sanoin. – Minne?

Terho Tonttu vinkkasi seuraamaan ja niin päädyimme taas metroon. Kaisaniemen asemalta matkustimme kohti itää. Jäimme pois Sörnäisissä ja nousimme maan alta ylös Helsinginkadulle. Tulimme pian vaaleankeltaisen kivitalon portille ja astuimme sisään.

Terhon askeleet kiihtyivät noustessamme kiviportaita: ohi päiväkoti Ainon alakerrassa, ohi musiikkiopiston toisessa kerroksessa, aina kolmanteen kerrokseen ja lastentarhamuseoon.

Perille päästyään Terhoa ei pidellyt enää mikään. Tonttu uppoutui täysin leikin maailmaan.

Se vasaroi ensin aikansa höyläpenkin äärellä. Sitten tonttu siirtyi pesemään nukenvaatteita pikkuisella pyykkilaudalla ja ripusti puhtaat pyykit narulle kuivumaan. Se kattoi pöydän ja keitti kahvia juuri tontun käsiin sopivalla pikku pannulla. Suuresta kaapista Terho löysi Fröbelin palikoita ja maatilan eläimiä ja keskittyi rakentelemaan asumuksia possuille ja kanoille.

Terhon leikkiessä kiertelin lastentarhan salissa. Kömmin sisään intiaanitelttaan ja muistin miten ihastunut olin lapsena ikiomaan intiaanipäähineeseeni ja sen kirjaviin sulkiin. Muistin myös, mitä ukki oli kertonut oman päiväkotinsa joulujuhlista kauan sitten. Ukki oli värvätty esittämään prinssiä laululeikissä. Se oli ukista ollut kauhean noloa. Vielä aikuisena hän sai joka kerta kylmiä väreitä kuullessaan, kun joku lauloi:

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa. On pahan noidan pauloissa, pauloissa.

Lastentarhamuseo

Tässä hämeenlinnalaisessa päiväkodissa ukki vietti joulujuhlia noin vuonna 1930. Ohjelmassa oli laululeikki Prinsessa Ruusu linnassa.

Tässä hämeenlinnalaisessa päiväkodissa ukki vietti joulujuhlia noin vuonna 1930. Ohjelmassa oli laululeikki Prinsessa Ruusu linnassa.

Jouluseimet

Eteläisen Euroopan lämpö helli August Uotilan maalauksissa Amos Andersonilla ihanasti. Missä muualla voisi kokea välimerellistä tunnelmaa? Muistin äkkiä jouluseimet. En raaskinut keskeyttää Terhon tanssia, joten sujautin tontun reppuun lappusen, johon olin kirjoittanut: Tuomiokirkko, tavataan portailla.

Tuomiokirkko oli verhoutunut joulukuiseen hämäryyteen. Tämä oli niitä talven päiviä, kun pilviverho ei väisty.

Astuin kirkkokadun puolelta kryptaan. Italialainen maisema avautui eteeni kirkon holvien alla. Seimiasetelmissa joulun lapsi oli syntynyt milloin lammaspaimenen laidunten keskelle, milloin vilkkaana kuhisevan torikaupan äärelle. Joulun suuri kertomus toistui keskellä hedelmistä ja vihanneksista kukkuraisia torikärryjä ja koreissaan rotinoita kantavia kyläläisiä.

Helsingin jouluseimet

Italialainen maisema hehkui Tuomiokirkon kryptan seiminäyttelyssä.

Italialainen maisema hehkuu Tuomiokirkon kryptan seiminäyttelyssä.

Jouluseimessä Jeesus-lapsi on syntynyt torikaupan hälinään.

Jouluseimessä Jeesus-lapsi on syntynyt torikaupan hälinään.

Rotinoita pyhälle perheelle.

Rotinoita pyhälle perheelle.