Terho Tontun leikkituokio lastentarhamuseossa oli pitkä ja intensiivinen. Tonttu todella uppoutui mielikuvituksen maailmaan. Leikin päätteeksi se tunnollisesti keräsi palikat ja pikkueläimet ja vei ne takaisin omiin laatikoihinsa.
-Nyt maistuisi ruoka, Terho ilmoitti.
– Kyllähän se sopii, vastasin.
Palasimme takaisin keskustaan raitiovaunulla. Terho Tonttu hyppäsi vaunusta ulos rautatieasemalla. Seurasin tonttua Aleksanterinkadun vilinään. Jouluvalot kimaltelivat yläpuolellamme, katusoittajan sello soi haikeasti. Terho puikkelehti kiireisten kulkijoiden keskellä kauppakeskus Galleria Esplanadin ovelle.
Nousimme rullaportaat toiseen kerrokseen, ohitimme liikkeen toisensa jälkeen kunnes tulimme oikealle ovelle. Ovessa luki: Teatteriruokaa.
Noutopöytään oli katettu vaikka mitä herkkuja. Jouluisten rosollin ja laatikoiden lisäksi sieltä löytyi silliä ja silakoita, spagettia, ostereita, maksapihvejä ja perunamuussia. Myös kakkupöytä oli runsas.
Pääkokki J.W.Rytkölä laittoi videolla muna-anjovisleipiä ja lohirullia.
– Sekoitetaan värjättyä silikonimassaa ja hiukan vehnäjauhoja, kuivatetaan pingispallon sisällä, hän esitteli. -Lohirullia varten tarvitsemme vaahtomuovia, silikonia ja muutaman magneetin, Rytkölä jatkoi.
Kuljin eteenpäin. Ravintolavieraiden joukossa tuli vastaan Tyyris Tyllerö. Prinsessa Forella huuteli vaativasti: – Mull’ on tuima nälkä, haa! Mistä saisin makkaraa? Vieressä kolme possua tutisi korissa.
Koetin löytää henkilökuntaa. Yksi tarjoilija näytti pukeutuneen kana-asuun, toinen porkkanaksi.
Tonttu oli taas hukassa.
Nälkäni yltyi, minua pyörrytti.
Herkullisten silikoniostereiden kera oli tarjolla haulikaviaaria.
Possut tutisivat makkaraa himoitsevan prinsessan vieressä.
Tarjoilija oli pukeutunut kana-asuun.
Café Suku 