Isänpäiväretki

Isoisä Väinö kärrää kiviä kesähuvilalla.

Isänpäivänä poimin sukupyrstöni sulista kaikki miehet.

Asetan sulat vieri viereen ja avaan keskustelun. Mitä sinusta tiedän, mistä sinua kiitän? Mitä sinä tiedät minusta, oletko jälkikasvustasi ylpeä? Onko meillä mitään yhteistä?

Juhlapäivän kunniaksi suljen silmät ja annan kuvien kulkea.

Ja kappas, näyttää siltä, että seison omalla bussipysäkillä ja odotan, kun vuoronperään saavutte sivuvaunullisella moottoripyörällä ja nappaatte minut kyytiin.

Isän kanssa mennään työpaikalle kansakoulun luokkahuoneeseen, missä iltaisin opettajan viulu soi. Olen minäkin soittanut pianoa, mutta isän muusikkous on omaa luokkaansa. Viulu vaihtuu mandoliiniin ja kitaraan, kohta kuulen urkuharmoonin pehmeät äänet. Omasta päästä improvisoiden. Minä olen aina ollut nuottien orja.

Jukka-vaarin kanssa hurautamme vaarin tupaan. Itse rakennetun talon tuvassa kuuluu vihellys ja kilkatus. Vaari raudoittaa rekiä. Välillä käy pihan perällä pajassaan ja kohentelee tulta, pyyhkii hikeä ja kilkuttaa kuumaa rautaa. Kätevyytesi ei valitettavasti ole lainkaan periytynyt. Olit aika harvasanainen, mutta pieni punavalkoinen lasten keinutuoli kodissamme puhuu puolestasi. Perheen mielestä se on tosin aina tiellä, mutta keinutuolista en luovu!

Isoisä Väinö kuoli kesken kaiken parhaassa iässään, nuorempana kuin minä nyt. Väinön sivuvaunupyörä kaartaa näyttävästi noutamaan ja huivi heiluen matkaan kyydissä Ateneumiin. Siellä Väinö on kuin kotonaan, kertoo hauskoja juttuja opiskeluajoistaan täällä taiteiden talossa. Jaamme yhdessä kuvien katselun nautinnon.

Isoisovaarit ovat luku sinänsä. Kustaa, Kustaa, Heikki ja Gustaf Adolf.  Yrittäjyyttä, maaltamuuttoa, hevosia, uskonnollisuutta, sotaa.

Jos sivuvaunumoottoripyörällä mentäisiin isien historian yöretkelle, niin kypärä päähän vaan ja huivi piiloon. Joka sukupolvessa on käyty sotaa, ja jutut niistä kuristavat kurkkua. Sekin retki on tehtävä.

Mutta nyt ei sotia ja sairauksia murehdita. Moottoripyörät parkkiin ja lepo. Ja sitten rivitanssiin järjesty, käsikynkkään näin. Kyllä, kyllä opetan teille, tulen tähän keskelle. Musiikkia kiitos, ja sitten antaa mennä!