Gallen-Kallelan museo

Terho Tonttu kiihdytti edelleen ja kuplavolkkarin moottori ulvoi. Suljin silmäni, ristin käteni ja hengitin syvään.

Auto töyssytti, kaarteli ja kallisteli. Jonkin ajan päästä meno tasoittui. Avasin silmäni. Terho ohjasi nyt autoa pitkin Turun moottoritietä. Ennen Kehä 1:stä tonttu kääntyi moottoritieltä kohti Tarvaspäätä. Se pysäköi volkkarin Gallen-Kallelan museo parkkipaikalle ja yhdessä nousimme ylös ateljeehuvilan pihaan.

Terho kävi kohteliaasti kumartamassa karhulle puun juurella ja keisari Augustukselle talon edustalla.

Sitten se halusi nousta ateljeen torniin.

Gallen-Kallelan museo

Tulimme Tarvaspään pihaan.

Myös täällä museota vartioi karhu.

Didrichsseniltä lainassa oleva Bernard Meadowsin patsas sopi juuri joulun tunnelmaan.

Didrichsseniltä lainassa oleva Bernard Meadowsin Augustus-patsas sopi juuri joulun tunnelmaan.

Jouluevankeliumista tuttu Rooman keisari Augustus vierailee Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnassa!

Terho Tonttu halusi kiivetä Akselin mietiskelytorniin.

Moni kävijä oli tornissa kirjannut oivalluksiaan.

Tornissa Terho otti valokuvan kaulahuivistaan.

Poistuimme museosta takakautta…

… ja alas jyrkkiä portaita.

Vanhoissa perhealbumikuvissa mennyt jakaantuu kahteen aikakauteen. On 1960-luvun jo haapeutuneet värikuvat ja sitä vanhemmat mustavalkoiset kuvat. Värikäs nuorisomuoti, hipit, kuulento, Sarviksen muoviastiat toisaalla. Ankara sota-aika, jälleenrakennus, kansakoulun pulpetteihin ahtautuneet suuret ikäluokat toisaalla. Puhumattakaan tätä vanhemmista vuosikymmenistä.

Järki sanoo, että maailmassa on ollut värejä ennen värivalokuvauksen yleistymistäkin. Kuitenkin, omaa perhehistoriaa tarkastellessa mustavalkokuva ilmentää rajaa. Mustavalkoisuus etäännyttää, vanhoihin henkilökuviin liittyvä poseeraukseen asettuminen pysäyttää. Vanha mustavalkokuva ei ikään kuin kerro kaikkea, se kutsuu täydentämään itseään, kuvittelemaan ja aavistelemaan.

Gallen-Kallelan museossa Tarvaspäässä on näytteillä värivalokuvia yli sadan vuoden takaa. Venäläinen Sergei Prokudin-Gorski (1863-1944) on värivalokuvauksen pioneeri ajalta kauan ennen nykymuotoisen värikuvauksen syntymistä. Prokudin-Gorski kuvasi mm. samoilla seuduilla Karjalassa missä liikkuivat myös aikalaisensa valokuvaaja I.K.Inha ja taidemaalari Akseli Gallen-Kallela.

Tiettävästi ensimmäiset kolmivärikuvansa hän kuvasi 1903 juuri Saimaalla ja Karjalassa ja sai sitten tsaarilta luvan kuvata kaikkialla kotimaassaan. Vallankumouksen jälkeen Prokudin-Gorski asui Norjassa ja Englannissa, kunnes asettui 1920-luvulla Ranskaan. Valokuvaajan negatiivit ostettiin tämän kuoleman jälkeen Yhdysvaltain kongressin kirjastoon.

Sadan vuoden takaiset värikuvat ovat kiehtovia. Saimaan kanavan alku Lappeenrannan Lauritsalassa näyttäytyy vehmaana ja vihreänä. Valkoinen Laika-koira rentoutuu aurinkoisena päivänä syvänsinisen järven rannalla. Näyttelyn kuvissa on maisemien lisäksi kanavia, järeitä korkealle kaareutuvia siltoja, rautateitä, laivoja. Liikettä, eteenpäin menemisen meininkiä.

I.K.Inhan klassiset mustavalkokuvat lomittuvat näyttelyn värikuviin. Taidokkaat, sävykkäät kuvat tuntuvat tässä seurassa esteettisiltä, mutta kylmiltä. Värikuva ikään kuin herättelee myös muita aisteja. Aaltojen liplatus ja auringon lämpö Laika-koiran maatessa rannalla, lintujen äänet Saimaan kanavan halkomassa keväisen vihreässä metsikössä. Tupakan tuoksu puutavaralaivan kannella.

Ajatusleikki kiehtoo. Miten lukisin omia perhealbumikuviani viime vuosisadan alkupuoliskolta, jos katselisin niitä väreissä? Muuttuisiko jokin, tulisiko historia lähemmäksi ja todemmaksi? Kuten mummo ja mummolan kuistin peittävä syvänvihreä villiviini? Rantakalliolla uima-asuissaan istuvat kolmikymppiset isovanhemmat? Kuka tietää!

Gallen-Kallelan museo: Värivalokuvia ennen värifilmiä, 7.9.2013 – 26.1.2014